Osaavatko punkkarit rahastamisen taidon?

Vierailu FC St. Paulin fanikauppaan pakottaa pohtimaan syvällisiä.

Siis syvällisiä urheilutoimittajan näkökulmasta. On pakko unohtaa maalit, sekunnit, voitot ja ennätykset. Jättää se todellisuus, jossa päivittäinen urheilu-uutisointi valitettavan usein makaa.

On pakko pohtia urheilun ja yhteiskunnan suhdetta.

KERRATAAN ensin taustoja.

FC St. Pauli on outo lintu. Kyse on futisseurasta, jonka yhteiskunnallista merkitystä ei voi mitata menestyksellä. Sillä mitään menestystä ei ole olemassa. Hampurilaiset ovat seilanneet kolmen ylimmän sarjaportaan välillä voittamatta koskaan mitään.

Siitä huolimatta St. Paulilla on pelkästään Saksassa huikeat 11 miljoonaa kannattajaa ja maailmalta virtaa jatkuvasti tuhansittain futisturisteja nauttimaan Millerntor-Stadionin tunnelmasta. Seura voi myös ylpeillä olevansa tutkitusti suosituin jalkapallojoukkue saksalaisnaisten keskuudessa.

Miksikö?

Siksi, että St. Pauli ottaa kantaa. St. Pauli on yhteiskunnallinen toimija.

JYVÄSKYLÄLÄISITTÄIN seuraa voisi kuvata vaikkapa vihreiden vassaripaskojen temmellyskentäksi.

St. Pauli on punkkareiden, anarkistien ja vasemmistolaisten seura. St. Pauli on ilmoittanut vastustavansa rasismia, fasismia ja homofobiaa. St. Pauli sulki ensimmäisenä saksalaisjoukkueena ovensa äärioikeistolaisilta kannattajilta ja sen puheenjohtajana toimi pitkään julkihomo teatterihahmo Corny Littmann. Punk-bändeistä tosifaneihin kuuluvat muun muassa Turbonegro ja Bad Religion.

Hampurilaisten arvot on luotu seuran ja sitä ympäröivän yhteisön vuorovaikutuksella. Mutta ennen kaikkea, nuo arvot ovat julkilausuttuja.

Tarkoituksenani ei nimittäin ole hehkuttaa pikkuseuran suvaitsevaisuutta. Vaikka kyse on toki hauskasta poikkeuksesta ökyjoukkueiden, jotka poikkeavat toisistaan kuin ABC-huoltoasemat, seassa.

Tarkoituksenani on pohtia sitä, voisiko St. Pauli-ilmiö toimia myös Suomessa. Voisiko joku suomalaisseura olla aidosti yhteiskunnallisempi? Aidosti kantaaottavampi? Ja voisiko tuollainen seura nousta st.paulimaiseen suosioon?

Toki suomalaisjoukkueetkin esittelevät arvojaan, mutta aika ontoilta ne tapaavat kuulostaa. Tuntuu, että yritetään halata kaikkia ja vältetään pyllistämästä kenellekään.

Miksi mikään joukkue ei ole näinä homma-foorumeiden ja halla-ahojen aikoina ilmoittanut olevansa maahanmuuttajien puolella? Olevansa suvaitsevainen ja kansainvälinen yhteisö.

Tai toisaalta, miksei joku seura ole julistautunut persujen peesissä supisuomalaiseksi? Luulisi ainakin pelipaitamyynnin kukoistavan.

Eikä kannanottojen toki tarvitsisi olla näin rajuja. Mutta miksi kaikki SM-liigaseurat hymistelivät tyytyväisinä lauantaipelien myöhemmälle alkamisajalle? Miksei kukaan uskaltanut ottaa kantaa lapsiperheiden puolesta ja kaljoittelijoita vastaan?

Siksi, että kysymys on bisneksestä.

KUN POISTUMME fanikaupasta, kaveri alkaa syytellä myös St. Paulia rahastuksesta. Punkilla ja poikkeavuudella myydään muka üüber-kalliita pelipaitoja, kitaroita ja leivänpaahtimia.

Tätä näkökulmaa en hyväksy. Sillä jos St. Paulin tapa tehdä urheilubisnestä olisi se tuottoisin, tällaisia seuroja olisi paljon enemmän. Nyt St. Pauli on kuriositeetti ja ehkä juuri siksi niin suosittu.

Toisaalta, minulla onkin kassissani 60 euron arvoinen pelipaita. Pääsivätkö vasemmistopunkkarit sittenkin jymäyttämään?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.