Ostaisinko tällä kertaa gouteria, lauantaita vai jotain ultrakevyttä?

Syvä ahdistus iski pitkän ja stressaavan työpäivän jälkeen automarketin leikkelehyllyllä. Kurkkua kuivasi, kädet hikoilivat ja sydänkin taisi tykyttää pari ylimääräistä kertaa.

Kinkkuleikkele, jota yleensä ostan, oli kadonnut. Joku pentele oli ostanut halpismerkin loppuun tai sitten vielä pahempaa: joku oli siirtänyt makkarapaketin toiseen paikkaan.

AIKANI päätä raavittuani tuttu paketti löytyi muutaman metrin päässä normipaikastaan.

Päivä pelastettu!

Siinä ympyrää pyöriessäni tuli ajateltua syntyjä syviä.

Mihin me oikeasti tarvitsemme kymmeniä ja taas kymmeniä makkaralaatuja?

TÄMÄNKIN automarketin leikkelehylly yltää ainakin 20-30 metrin päähän.

Tarjolla on rasvaista, vähemmän rasvaista, kevyttä ja ultrakevyttä siivua, kinkkuleikettä, lauantaimakkaraa, gouteria, valkosipulileikettä, poroa, kalkkunasiivuja, kymmentä eri meetvurstia. Ja niin edelleen.

Vastaavaan "ongelmaan" törmää joka puolella automarkettia. Valinnan varaa on leivissä, maidoissa, juomissa ja itse asiassa kaikessa niin paljon, että jo on kumma jos ei ala ahistaa.

OLEN KEHITTÄNYT tähän ratkaisun. Ostan vain 1-2 merkkiä. Eipähän tarvitse tuskailla valintojen kanssa joka kerta.

Täydellinen kauppareissu tosin vaatii sen, että juuri omaa tuotetta on tarjolla.

Sen verran olen opetellut notkeutta, että poikkeustilanteessa vaihdan tuotemerkkiä ja makua lennosta. Esimerkiksi appelsiinimehu kelpaa mainiosti, jos omena on loppu.

TAVARANVALMISTAJAT ja kauppiaat perustelevat tarjonnan runsautta meidän kuluttajien tottumuksilla ja jopa vaatimuksilla. Uskallan väittää, että meitä vähempäänkin tyytyväisiä asiakkaita asuu tässä kaupungissa tuhansia ellei kymmeniätuhansia.

Jos tuotevalikoimaa karsittaisiin, syntyisi tietysti tenkkapoo siitä, mitkä maut säilytetään ja mistä luovutaan.

Makuasioista kun ei voi kiistellä - ja vaikka voisikin, sotahan siitä syntyy.

Olisiko sittenkin helpointa lievittää asioimistuskaa suosimalla pieniä kauppoja. Siis sellaisia pienmarketteja ja kyläkauppoja, joissa pelkkä fyysinen tila asettaa rajat tuotteiden määrälle - silläkin uhalla, että omaa merkkiä ei olisi aina saatavilla.

Tällaisessa kaupassa voisi oppia rohkeaksi kokeilijaksi. Sitä saattaisi ostaa sellaista, jota ei ole ennen maistanut.

Kunhan se on vähäsuolaista, rasvatonta, sokeritonta, gluteenitonta, laktoositonta ja mielellään lähellä tuotettua - niin ja tietysti ehtaa luomua!

Kirjoittaja on Jyväskylän seutu -toimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.