”Ostetun miniän” asema

Kun Suomessa – ja länsimaissa ylipäänsä – pähkäillään, miten saamme vanhuksemme hoidettua, tuskaillaan saman asian parissa myös Aasiassa.

Aasiassa vanhustenhoitokysymys ei kuitenkaan kumpua väestörakenteen muutoksesta kuten meillä, vaan perinteiden ja nykyaikaistumisen yhteentörmäyksestä.

Muun muassa Taiwanissa perinne sanelee, että miniä hoitaa ikääntyvät appivanhempansa. Perinteen logiikka on helppo ymmärtää: jos ikäihmiset olisivat oman tyttären vastuulla, tyttärellä tuskin olisi kovin suurta vientiä avioliittomarkkinoilla. Siksi tehtävä on luonteva antaa miniälle.

Nyt kyseinen perinne törmää länsimaisiin käytäntöihin – siihen, että myös naiset haluavat tehdä uraa kodin ulkopuolella. Kotona tehtävälle hoivatyölle ei silloin jää aikaa eikä mahdollisuuksia.

Jyväskylän yliopistossa keväällä vieraillut taiwanilainen professori Frank T.Y. Wang sanoo, että Taiwanissa pulmaa on ryhdytty ratkomaan ”ostettujen miniöiden” avulla. ”Ostetut miniät” ovat ulkomaalaisia, erittäin pienipalkkaisia kotiapulaisia. Pahimmillaan he ovat orjan asemassa, Wang toteaa.

Asetelma on vaikea. Ulkomaalaiset kotiapulaiset ikään kuin uhrataan työssäkäyvien naisten oikeuksien vuoksi. Koulutettujen naisten vapautuminen pois kodin piiristä kurjistaa kouluttamattomien ja kielitaidottomien kotiapulaisten asemaa – jopa orjuuteen saakka.

Vanhusten hoivatyöstä on siten tullut luokka- ja rotukysymys taiwanilaisnaisten ja ulkomaalaisten ”ostettujen miniöiden” välille.

On selvää, että Taiwan hyötyy ”miniöistään”, sillä maahanmuuttajien avulla taiwanilaisten naisten työpanos on mahdollista ottaa käyttöön.

Hyöty voidaan kokea jopa niinkin suureksi, että maahanmuuttajien kansalaisoikeudet ohitetaan ja silmät halutaan sulkea ongelmilta. Ikäviä ja traagisia esimerkkejä ulkomaalaisten kotiapulaisten kaltoinkohtelusta on Wangin mukaan jo tullut julkisuuteen.

Kyse ei enää ole vain perheiden sisäisistä, hoivatyöhön liittyvistä ongelmista. Nyt kysytään, mikä rooli valtiolla on tai voisi olla vanhusten hoidossa. Perinteen murruttua kysymys on aiheellinen.

Osittain näistä syistä Aasian maissa on oltu kiinnostuneita pohjoismaisesta hyvinvointimallista. Tietoa kaivataan siitä, miten julkinen valta voisi osallistua vanhusten hoitoon. Ajatus on uusi maissa, joissa perheen hoivatyö on nähty vain yksityisasiana.

Wangin mukaan Taiwanissa eri naisryhmät väittelevät mahdollisen julkisen tuen eli kodinhoidontuen vaikutuksesta naisten asemaan. Osa katsoo, että julkinen tuki vain sitoo kouluttamattomat naiset tiiviimmin kotiin. Osa taas katsoo, että tuki antaisi naisille työllistymisen mahdollisuuksia ja itsenäisyyttä.

Täsmälleen samaa keskustelua käydään myös Suomessa.

Suomen ja Taiwanin vanhustenhoidon ongelmat ovat syntyneet eri syistä, mutta molemmissa etsitään yhtä kuumeisesti ratkaisua siihen kuka vanhukset tulevaisuudessa hoitaa. Yhteistä on myös sen myöntäminen, että hoivatyö ei ole vain naisten käsissä oleva ongelma – se on myös miesten ja valtion ongelma.