Ota mukaan oma ummikko

Taiteen parissa paljon aikaansa viettävät ihmiset tottuvat helposti näkemään teokset omalla tavallaan. Uusia näkökulmia taiteen katselemiseen saa heti, kun ottaa näyttelyihin mukaan jonkun, joka ei tiedä taiteesta mitään muuta kuin kenties sen, että moisesta eliittikulttuurista ei kenenkään tavallisen kansalaisen kannata kiinnostua. Kutsun tällaista, jokaisen lähipiiristä helposti löytyvää sympaattista ihmistyyppiä yleisnimellä "ummikko".

Jotta ummikon saa ylipäätään lähtemään mukaan näyttelyyn, hänelle kannattaa luvata, ettei siitä koidu hänelle ainakaan kovin paljon haittaa. Hyviä argumentteja ovat: "Perjantaisin Jyväskylän kaupungin museoihin pääsee ilmaiseksi!" tai "Tarjoan sinulle kahvit näyttelyn jälkeen!"

Ummikon ensimmäinen näyttely kannattaa valita huolellisesti. Liian uutta, vaikeastilähestyttävää tai suorastaan umpioitunutta taidetta pitäisi välttää, mutta toisaalta melko tylsiksi voivat osoittautua myös senkaltaiset näyttelyt kuin "1600-luvun muotokuvamaalauksen huiput". Ummikolle kannattaa valita jotain monipuolista ja ajatuksiaherättävää.

Myös museorakennukseen sopii kiinnittää huomiota. Jos ummikko pitää taidetta eliitin juttuna, häntä ei kannata viedä ylemmyydentuntoa uhkuvaan, suureen ja sokkeloiseen museorakennukseen, jossa kävijä kutistuu pieneksi uhriksi taiteen alttarille. Kokemuksesta tulee molemmille mukavampi, kun taidetta katselee paikassa, jossa siitä voi myös keskustella.

Kun sitten on päästy näyttelyyn asti, voi taiteenharrastaja jättäytyä mielipiteineen taustalle. Kuuntelemalla ja tarkkailemalla ummikkoa löytää nopeasti aivan uusia asioita teoksista, jotka ovat kenties itselle jo hyvinkin tuttuja. Reaktiot ovat joskus dramaattisia: kultakauden huipputeoksesta saattaa löytyä Richard Gere, ja tylsältä tuntuva maalaus voi saada ummikon pohtimaan vakavasti ja pitkään sen taustaa ja merkityksiä. Taiteenharrastaja joutuu nöyrästi toteamaan, että suuretkin taiteilijat ovat vain ihmisiä, jotka ovat tehneet taidetta toisille ihmisille. Yksi katsomistapa ei ole toisia parempi.

Näyttelyissä käyminen ummikon kanssa on riemastuttavaa, ja helposti käykin niin, että sekä taiteenharrastaja että ummikko innostuvat kohtaamaan toisensa museoissa yhä uudelleen. Vähitellen keskusteluissa alkaa vilahdella sellaisia sanoja kuin 'kompositio' tai 'abstrakti ekspressionismi', ja kohta ummikko jo erottaa toisistaan useita tyylisuuntia, taiteilijoita ja tekniikoita.

Jossain vaiheessa taiteenharrastaja havahtuu: hän on kuluttanut ummikon loppuun! Taiteesta innostunutta entistä ummikkoa ei kuitenkaan kannata tässäkään vaiheessa hylätä - hänen kanssaan voi etsiä uuden ummikon, joka museokäyntien kolmantena pyöränä nauraa omituisissa kohdissa ja osoittelee sellaisia teosten kulmia, joita ei muuten koskaan tulisi huomanneeksi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja ja kriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.