Ovatko osakkeet jo kalliita?

Yhdysvalloissa juhlistettiin pörssinousun kuusivuotispäivää äskettäin. Yleensä sopulisijoittajat pyrkivät ostamaan osakkeita indeksien ollessa pohjalla ja myymään, kun käyrät viistävät kattoa. Näin toimitaan, vaikka ajoittaminen on oikeasti tuurinkauppaa – enkä arvostele tässä Keskisen kyläkauppakeisarin afäärejä.

Itse tähtään indeksien ennustamisen sijaan niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä yksittäisten aliarvostettujen osakkeiden löytämiseen. Silti pidän vuoden 2013 talousnobelisti Robert Shillerin niin sanottua CAPE-mallia antoisana. Mallissa osakehintojen jakaminen yhtiöiden kymmenen vuoden inflaatiokorjatulla keskituloksella (CAPE) ennustaa tulevia indeksituottoja.

Jos CAPE – siis p/e-luku pitkän aikavälin keskituloksesta laskien – on matala, ovat tulevat tuotot korkeat. CAPE:n ollessa korkea ovat hyvät tuotot yhtä todennäköisiä kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen pelit EM-kisojen lopputurnauksessa.

Tulkinnassa osakkeet ovat kalliita, jos CAPE ylittää keskiarvonsa, joka on ollut vuodesta 1881 alkaen 17. Tänään CAPE on 27, siis jopa 60 prosenttia yli keskiarvonsa. Arvostus on käynyt historiassa vain kolmesti yli nykyisen.

Nämä kolme edellistä kertaa muistamme kyllä ilman Shilleriäkin. Ensimmäinen oli juuri ennen 1930-luvun suurlamaa. Toinen oli it-kuplan posahduksen aattona. Kolmas oli vuonna 2007, hetkeä ennen globaalia finanssikriisiä.

Ennen johtopäätöksiä tulee muistaa, että pörssissä peruutuspeili on aina kirkkaampi kuin tuulilasi. On mahdollista, että kertoimet ovat tällä kertaa nousseet pysyvästi. Tai ehkä pörssi päätyy vaakalentoon, jonka aikana tuloskasvu kuroo umpeen arvostusloikan?

Haastavinta CAPE-analyysissä on, että se huomioi inflaation vaikutuksen tuloksissa, muttei osakkeille kulloinkin vaihtoehtoisen koron houkuttelevuutta. Yhdysvalloissa korot laskivat ennätysmataliksi heinäkuussa 2012, eikä pitkään tarvinnut odotella, kun osakeindeksit loikkasivat ennätyskorkeuksiinsa.

Asettamalla ”riskittömän” Yhdysvaltain 10-vuotisen lainan alle kahden prosentin nykytuoton pörssiyhtiöiden tulevien vuosien voittojen jakajaan, saadaan oletetuille voitoille huimia nykyarvoja. Toisaalta tässä on myös vaihtoehtotuotto, johon suursijoittajan pitäisi kanavoida varojaan osakemyynneistä. Näillä ei isoja bonuksia maksella.

Vapaassa markkinataloudessa pääoman siirtyessä koroista pörssiin, osakearvostukset kohoavat kysynnän kasvusta: p/e-luvut nousevat eli tulostuotot (e/p) laskevat. Vastaavasti korkotuotot kohoavat instrumenttien lisääntyneen myyntipaineen kautta. Normaalisti uusi tasapainotila – jossa liikehtivä korkoraha ei enää puske lisää vauhtia osakekursseihin – löytyy itsestään.

Tällä kierroksella keskuspankit ovat pitäneet korot lattiassa ”poikkeuksellisilla elvytystoimilla”. Tästä syystä myös Suomen valtio, jolla on takanaan loistava tulevaisuus, saa lainaa lähes nollakorolla. Tilanne ei kuvaa maksukykyä, vaan keskuspankin suhmurointia rahan painajana. Nyt olisi edesvastuutonta elvyttää velkaantumalla lisää. Korkohan palaa aikanaan kuvaamaan todellisuutta.

Koroissa on jo kupla, joten miksei se hiipisi osakkeisiinkin? Tavoitteenahan on vauraudentunnon palauttaminen, sen kun uskotaan saavan kulutuksen liikkeelle.

Kokemuksen perusteella signaalit pörssitrendin kääntymisestä eivät ole koskaan selviä ennen kuin on liian myöhäistä. Kaikki menetelmät, myös CAPE, ovat huonoja lyhyen aikavälin kurssiennusteita. Osakearvostukset palautunevat jälleen keskiarvoonsa tavalla ja ajankohtana, joita emme vielä tiedä. Jälkikäteen vaaran merkit ovat toki päivänselvyyksiä.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.