Oy Kannustinloukku Suomi Ab

Suomalainen työtön, suomalainen kevytyrittäjä, suomalainen opettaja ja suomalainen toimitusjohtaja istuivat saunassa ja kilpailivat päissään siitä, ketä työelämä syrjii pahiten.

Alalauteella istunut työtön oli porukan älykkäin ja koulutetuin, mutta onni ja suhteet eivät olleet kohdanneet häntä työelämässä. Työtön pyöritti erilaisia vapaaehtoisprojekteja tehokkaammin kuin Sammon johtaja rahasampoaan, mutta kokopäivätöitä ei vain löytynyt.

Työttömälle tarjottiin puolipäivätyötä, mutta 300 euron tienaamisen jälkeen repesi byrokratiahelvetti.

Työttömällä olikin työ ja tuska huolehtia, ettei hän tienannut liikaa, jottei menettäisi saavuttamiaan niukkoja etuja. Työtön katsoi kateellisena ei-saksalaista tuontiolutta keskilauteella kulauttanutta kevytyrittäjää.

Kevytyrittäjä oli sipissä sekä henkisesti että taloudellisesti. Taantumassa oman osaamisen myyminen oli pään hakkaamista takapuoleen. Epämääräisillä itsensämyymisprojekteilla leivän syrjässä sitkuttelija oli ajautunut tahtomattaan yrittäjyyden ja palkkatyön väliselle harmaalle alueelle.

Eräänä nollakuukautenaan trendikkäästi kevytyrittäjäksi kutsuttu konkurssipesä oli yrittänyt hakea valtiolta tuenpoikasta, mutta työvoimatoimisto ei hyväksynyt häntä työttömäksi. Yrittämisen oli pakko jatkua.

Ruoskiessaan itseään koivulla selkään itseään pakolla työllistänyt yrittäjä laski, että hänelle jäi kuukaudessa käteen 3,60 euroa enemmän kuin työttömälle. Suomalaisen työn hinta oli kaksi senttiä tunnilta. Hän lipitti kuun ainoan irkkuoluensa hyvällä omatunnolla.

Kevytyrittäjä mulkaisi toimitusjohtajan kelloa, joka maksoi enemmän kuin hänen autonsa.

Toimitusjohtaja oli rikki. Firmasta vähennettiin väkeä ja paskaa satoi niskaan. Ay-aktiivit haukkuivat hänet aamuin illoin ja viikonloppuisin sähköpostilla, mutta 80 tunnin työviikkoa painanut toimitusjohtaja tiesi, että ilman hänen rehkimistään kenelläkään ei olisi kohta töitä.

Toimitusjohtaja unelmoi saunan raukeudessa potkuistaan. Häntä himotti päästä 118 euron kassamaksulla makoilemaan 500 päiväksi palmun alle. Toimitusjohtaja katsoi kateellisena 20 tunnin työviikoillaan ja kolmen kuukauden kesälomallaan elvistelevää opettajaa.

Oppilaiden vanhempien piinaama opettaja tuijotti itseään matalammin koulutettua toimitusjohtajaa, joka tienasi lähes tuplasti enemmän kuukaudessa.

Sitä matematiikan lehtori ei osannut laskea, että valtio tasasi perheiden tulot niin tehokkaasti, että toimitusjohtajalle jäi käteen vain euro tunnilta enemmän kuin hänelle.

Opettajalle oli juuri tarjottu rehtorin paikkaa, mutta hän laski työajan ja vastuun lisäyksen tuovan käteen euron tunnilta. Hullu liikaa töitä tekee, pohti opettaja suihkussa ja kertoi ystävilleen pukuhuoneessa jäävänsä vuorotteluvapaalle.

Kevytyrittäjä innostui. Hän oli pätevä ystävänsä vuorotteluvapaan sijaiseksi, mutta kun hän meni työvoimatoimistoon, siellä sanottiin, ettei hän voinut hakea paikkaa. Eivät he hyväksy häntä työttömäksi työnhakijaksi, ja se taas olisi edellytys työn saamiselle.

Kirjoittaja on vapaa tutkija.

Uusimmat

Kolumnit

Västäräkistä vähäsen ja karavaanarista ei päivääkään

Esports tulee, oletko valmis?

Kremlin putki-mies etsii uusia markkinoita

Ternobyl vetää kävijän hiljaiseksi

Lyhyet

Kolumni: Työn perässä muuttaminen on tehty hintavaksi varainsiirtoverolla

Kolumni: Yksi on ja pysyy – vanhan liiton radio kestää ajan hammasta

Kolumni: Tämän vuoksi Ukrainan presidentinvaihdos ei ratkaise mitään

Kolumni: Sohvaperunan häpeällinen tunnustus

Avataria pukkaa Cameronin tuutista

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.