Pääministeri puristuksissa

Nuori siilinjärveläinen kansanedustaja Jyrki Katainen teki keväällä 2004 ilmiömäisen nousun kokoomusväen tietoisuuteen. Kokoomus haki puheenjohtajaa aidolla kamppailulla. Puolueella oli ikäviä kokemuksia Sauli Niinistön seuraajaksi perimyssysteemillä tulleen Ville Itälän ajasta. Itälä ei koskaan saanut puolueesta otetta.

Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat kiersivät ahkerasti väittelytilaisuuksissa. Aluksi näytti, että Ilkka Kanerva tai Marjo Matikainen-Kallström voisi nousta johtoon.

Kiertueen aikana asetelma muuttui. Nuori Katainen puhui itsensä puolueväen mieliin.

Moni näki Kataisen sopivana yhdistelmänä maltillisuutta ja tulevaisuutta. Hän oli esiintymisessään rauhallinen ja hymyilevä. Eikä hänessä ollut vanhojen poliitikkojen kaikkitietävyyttä.

Katainen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi kesäkuun alussa 2004 Seinäjoella. Alku oli haparoivaa, mutta vauhtiin päästyään Katainen sai oppositiopuolue kokoomuksen kasvukiitoon.

Kevään 2007 eduskuntavaaleissa kokoomus nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja maahan syntyi porvarihallitus. Kokoomuksen ja keskustan välit olivat hyvät. Ilmassa leijui sosiaalidemokraattien historiallisen vahvan valtakauden päätöstunnelmia.

Vaalivoiton kokoomus teki taitavalla kampanjoinnilla. Eikä vähäisin siinä ollut puolueen sympatiseeraus hoitajaliitto Tehyn palkankorotustavoitteille.

Katainen oli saanut ennen vuoden 2007 vaaleihin puoluesihteeriksi täti tomeran, naisten liiton pääsihteeri Taru Tujusen. Hän laittoi Harri Jaskarin jälkeen puoluekoneeseen vauhtia.

Kokoomuksen ydinryhmään kertyi vaalitaktista tajua ja kannatuksen nälkää. Korvakampanjat ja muut jipot purivat.

Kokoomus oppi maksimoimaan kannatustaan ja muotoilemaan politiikkansa suuren kansan makuun. Elinkeinoelämä tai ökyrikkaat eivät sanelleet puolueen linjaa, mutta heillä ei ollut puoluekentällä vaihtoehtoa. Kokoomus saattoi rauhassa maanitella äänestäjiä vasemmalta ja keskeltä.

Kausi valtiovarainministerinä keskustavetoisessa porvarihallituksessa sujui Kataiselta. Suurin paine oli koko ajan pääministerin, Matti Vanhasen tai Mari Kiviniemen ympärillä.

Vaalivoitto vuoden 2011 vaaleissa teki kokoomuksesta maan suurimman ja pääministeripuolueen. Voitto oli kuin kohtalon ivaa. Kokoomus nousi vallan ykkösasemaan, mutta samaan aikaan perussuomalaisten valtava menestys muutti kolmen suuren puolueen järjestelmän neljän puolueen systeemiksi.

Se teki hallitusneuvotteluista vaikeat ja heikensi pääministeripuolueen asemaa.

Katainen on nyt kovassa puristuksessa. Häntä kritisoidaan avoimesti jopa kokoomuksen sisällä päättämättömyydestä ja linjan sekavuudesta. Sote- ja kuntauudistus takertelevat pahasti, maan hallitus on eri mieltä osinkoveroista ja moni asia vain lilluu epämääräisesti eteenpäin. Mutta aikakin on vaikea eurokriiseineen.

Katainen on pääministerinä maan kovin vallankäyttäjä ja siksi odotukset ovat nyt toisenlaiset. Tähän tilanteeseen Kataisen ja kokoomuksen on ollut hankalaa sopeutua.

Kannatusta maksimoivasta vaaliorganisaatiosta on vaikea muuttua vallasta vastaajaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.