Pääministerin harmaa vyöhyke

Aika on edennyt niin, että vain osalla valtiollisista vallanpitäjistä on omakohtaista kokemusta sodanjälkeisestä ajasta ja Suomen asemasta Neuvostoliiton naapurina.

Erityisesti pääministeri Alexander Stubbille (kok.) Suomen EU-jäsenyyttä edeltäneet vuosikymmenet näyttävät olevan jokseenkin harmaata menneisyyttä. Vaikutelmaksi jää, että pääministerin Suomen historia alkaa vuodesta 1995, jolloin liityimme Euroopan unioniin – Stubbin mielestä olisi pitänyt liittyä myös sotilasliitto Natoon.

Stubb varoitti Ylen televisiokeskustelussa (26.11.) joutumisesta turvallisuuspolitiikassa harmaalle vyöhykkeelle.

”Se on erittäin vaarallista, koska silloin me reagoimme Suomessa samalla tavalla kuin reagoimme Neuvostoliiton aikana. Se on huonoa, ei-fiksua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa”, pääministeri painotti.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa toisen maailmansodan jälkeen on mahdoton ymmärtää perehtymättä syksyn 1944 tilanteeseen. Neuvostoliiton saneleman ja länsiliittoutuneiden hyväksymän välirauhansopimuksen jälkeen Suomen itsenäisyydestä ei ollut paljon jäljellä.

Pääministeri J. K. Paasikiven (1870–1956) suuri puhe itsenäisyyspäivänä 70 vuotta sitten tiivisti Suomen aseman ja mahdollisuudet.

”Suomen ulkopolitiikassa on kaikkea hallitsevana maamme suhde suureen itäiseen naapuriimme, Neuvostoliittoon. Se on meidän varsinainen ulkopoliittinen ongelmamme, jolle meidän on ratkaisu löydettävä ja josta kansamme tulevaisuus riippuu.”

Suomi onnistui. Suhteet itänaapuriin saatiin toimiviksi. Pohjoismainen yhteiskuntajärjestys vakautui. Liittyminen Länsi-Euroopan vapaakauppa-alueeseen (Efta 1961, EEC 1973) ja idänkauppa sekä monet muut tekijät tasoittivat tietä hyvinvointivaltioksi.

Suomi pysyi kylmän sodan rintamien ulkopuolella mutta otti tarvittaessa kantaa maailmanpolitiikkaan, muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä 1969–1970 ja 1989–1990.

Kun Neuvostoliiton johtamat Varsovan liiton joukot miehittivät Tshekkoslovakian elokuussa 1968, ilmaisi Suomi linjansa mahdollisimman arvovaltaisella foorumilla eli YK:n yleiskokouksessa. Suomen hallituksen korostettiin toivovan vakavasti, että ”vieraat joukot vedetään pois ja kaikki ulkoapäin asetetut rajoitukset mahdollisimman pian poistetaan Tshekkoslovakian kansan toivomusten mukaisesti”.

Liittyykö pääministerin näkemys harmaasta vyöhykkeestä siihen, että Suomi pysyi suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella ja vältti maailmanpolitiikan tarkastelua mustavalkoisesti?

Suomen asema on muuttunut sitten kylmän sodan päivien, mutta maantieteellinen sijaintimme suurvallan naapurina on muuttumaton. Siitä seuraa, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole kestävää, jos se johtaa vastakkaisuuteen Venäjän kanssa.

Ei pidä hukata sodanjälkeisten vuosikymmenien ulkopoliittista perintöpääomaa. Suomen on edelleenkin viisasta pysyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella.

Se on varmasti mahdollista, sillä Suomi on selviytynyt monin verroin vaikeammistakin ajoista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.