Pääministeristä hylkiöksi

Matti Vanhanen (kesk.) vannoi valansa pääministerinä kesäkuussa 2003. Puolustusministerinä ollut Vanhanen nousi keskustan keulaan.

Moni epäili, miten kakkosriviin kuulunut Vanhanen selviytyy. Hän oli väritön, eteläsuomalainen, vihertävä ja liberaali.

Vanhasesta tuli pääministeri, koska Anneli Jäätteenmäen (kesk.) pääministeriys kaatui vain kahden kuukauden jälkeen presidentinlinnan tietovuotoon ja sosiaalidemokraattien luottamuksen menetykseen.

Jäätteenmäki oli hankkinut keskustalle vaalivoiton terävällä iskulla. Ex-pääministeri Paavo Lipposen (sd.) Amerikka-myönteisen lausunnon kritisointi käänsi vaalitunnelmat.

Mutta Jäätteenmäki hukkui omaan miekkaansa.

TEFLONIA, Vanhasesta sanottiin monta vuotta. Pääministeri kesti kaikki kolhut. Avioero, netistä löydetty naisystävä, välirikko, naisystävän kirjakohu, vaalirahoitus ja monet muut asiat pyörivät hänen ympärillään.

Kansa ymmärsi, koska rauhallinen pääministeri hoiti perustyönsä kunnolla. Myöskään hallituskumppanit eivät moittineet. Vanhanen katkaisi keskustan vanhan tavan vedättää hallituskumppania.

Kaikki näytti menevän parempaan suuntaan, kun Vanhanen löysi uuden ystävän Sirkka Mertalan. Oli syntymässä tasavallan pari. Ulkomaanmatkoilta tuli lehtiin sympaattisia kuvia. Sittemmin kihlautuminen pehmensi lautakasajupakan runtelemaa pääministeriä.

Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on muuttunut. Vanhasen pinta ei enää kestä kolhuja. Hänestä on tullut yksi epäsuosituista ministereistä. Siihen on vaikuttanut hänen joulunaluspäivien ilmoituksensa keskustan puheenjohtajuudesta luopumisesta.

Vallasta luopuva johtaja on kaikkien raadeltavissa. Valta luo loistetta ihmisen ympärille, mutta se on väliaikaista.

Tänään Vanhanen on heikoilla. Oma puolue ei enää häneen panosta. Suhde Mertalaan näyttää rakoilevan. Vaalirahakohut puristavat edelleen. Vanhanen on tullut hylätyksi. Kaksi kautta pääministerinä kulutti.

Vanhanen sanoi viikonloppuna, että hänellä on vielä yksi asia, joka oli syynä puheenjohtajuudesta luopumiseen. Se selviää aikanaan.

Ennen sitä Vanhanen on kuitenkin poliittinen ongelmajäte, jolle on vaikea löytää uutta paikkaa. Ehkä ratkaisu on niin yksikertainen, että Vanhasesta tulee vaalien jälkeen vanhempi rivikansanedustaja.

PÄÄMINISTERIYS on kuluttanut loppuun monta poliitikkoa. Kännykkäisä Esko Aho (kesk.) lähti pääministeriyden ja presidenttiehdokkuuden jälkeen poliittiseen maanpakolaisuuteen Harvardiin.

Lipponen oli toisen kautensa lopussa äkäisen maineessa. Tie vei sivuraiteelle eduskunnan puhemieheksi.

Harri Holkeri (kok.) kompuroi kahvinjuontiin ja silakoihin.

Mauno Koivisto (sd.) on poikkeus viime vuosikymmenten pääministerien joukossa. Huikea kansansuosio saatteli hänet presidentiksi. Mutta hän osoitti itsenäisyyttään panemalla vastaan viimeisiä vuosiaan hallinneelle presidentti Urho Kekkoselle.

pekka.mervola@

keskisuomalainen.fi

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.