Pääsiäinen, kirkkovuoden keskus

Pääsiäisen pyhät kertovat kristillisen kulttuurin vaikutuksesta Suomessa ja muissa kristillistaustaisissa maissa. Kalenterimme rungon muodostavat kirkolliset juhlapäivät.

Työmarkkinajärjestöjen ja kirkon kesken viime vuonna käymät arkipyhäneuvottelut toivat kirkkovuoden ja kirkolliset juhlapäivät julkiseen keskusteluun. Työmarkkinajärjestöt sopivat lokakuussa 2014 työllisyys- ja kasvusopimuksessa, että ne selvittävät yhteistyössä kirkon kanssa mahdollisuudet järjestelyihin loppiaisen ja helatorstain siirtämiseksi kiinteästi lauantaipäiviin. Tavoitteena oli lisätä yhtenäisten työviikkojen määrää.

Kirkko ei pitänyt loppiaisen ja helatorstain siirtoa kiinteästi lauantaille mahdollisena eikä tarpeellisena. Selvityksessä kävi ilmi, että Suomessa on EU-maihin ja eräisiin muihin teollisuusmaihin verrattuna keskimääräistä vähemmän arkiviikkojen rytmin rikkovia juhlapäiviä, joten Suomen kilpailukykyyn niiden siirrolla ei olisi merkittävää vaikutusta. Myöskään sisällöllisesti siirto ei ole mahdollinen. Niillä on vuosisataiset vakiintuneet paikat, joiden perusta on Raamatussa ja kirkon traditiossa.

Kirkkovuosi on kehittynyt pitkän ajan kuluessa.

Pääsiäistä ryhdyttiin viettämään Roomassa jo toisen vuosisadan alussa. Sen ajankohdasta sovittiin Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325. Siitä lähtien läntinen kristikunta on viettänyt pääsiäistä kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeen ensimmäisenä sunnuntaina.

Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus ja muut juhlapäivät määräytyvät siitä. Esimerkiksi helatorstaita vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi 40 päivää pääsiäisen jälkeen, kuten siitä on Raamatussa kerrottu. Apostolien tekojen mukaan Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen oppilailleen 40 päivän ajan ennen taivaaseen astumistaan.

Pääsiäistä edeltää 40 arkipäivän mittainen paastonaika. Paastonajan viimeistä viikkoa kutsutaan luterilaisessa kirkossa hiljaiseksi viikoksi ja ortodoksisessa kirkossa suureksi viikoksi. Sen aikana kirkossa seurataan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita.

Pääsiäisen juhla koostuu kolmesta juhlapäivästä: kiirastorstaista, pitkäperjantaista ja pääsiäisestä. Tätä kolmen päivän juhla-aikaa kutsutaan käsitteellä Triduum paschale. Kiirastorstaina muistellaan Jeesuksen ja hänen oppilaidensa viimeistä yhteistä ateriaa, jonka aikana Jeesus asetti ehtoollisen. Pitkäperjantaina muistellaan Jeesuksen ristinkuolemaa ja pääsiäisenä hänen ylösnousemustaan.

Kirkkovuoden sisältö nousee siis kristillisen uskon ydintapahtumista. Sen päälle on rakentunut myös kansankulttuurisia tapoja ja merkityksiä, jotka ovat liittyneet esimerkiksi kylvökauden alkuun ja sadonkorjuuseen ja vuodenaikojen vaihteluun.

Ihmiset ja yhteisöt tarvitsevat arjen ja juhlan vaihtelua. Se rytmittää elämää sekä tarjoaa työn ja levon vuorottelua.

Kirkolliset juhlapäivät tarjoavat myös sanomansa kautta näkökulmia inhimillisen elämän erilaisiin iloihin ja suruihin ja tilaa niiden pohtimiseen. Pohjimmiltaan kirkkovuosi kuitenkin julistaa sanomaa Jumalan hyvyydestä ja armosta ihmisiä kohtaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.