Pörssinoteerattu rahasto kiinnostaa

Muutama vuosi sitten kirjoitin parikin kolumnia pörssinoteeratuista rahastoista. Kirjainyhdistelmä ETF (Exchange Traded Fund) on edelleen kasvattanut suosiotaan, en tosin tohdi siitä kunniaa varastaa. Sijoittaminen ETF-rahastoon on helppoa, sillä kaupankäynti netissä tapahtuu kuten osakekauppa. Koska se on rahasto, yhdellä pörssikaupalla sijoittaja saa useisiin eri kohteisiin hajautetun salkun.

ETF-osuuksista ei peritä lainkaan perinteisistä rahastoista tuttuja merkintä- ja lunastuspalkkiota. Sen sijaan niiden ostoista ja myynneistä sijoittaja joutuu maksamaan välityspalkkion, aivan kuten osakekaupassa. Rahaston hallinnointipalkkio vähentää tuottoa.

Mutta niissä on myös sudenkuoppansa. Ennen sijoituspäätöstä sijoittajan on otettava selvää, minkä tyyppiseen ETF:ään hän on sijoittamassa. Koska yleensä ETF seuraa siihen kytkettyä indeksiä, on olennaista tuntea indeksin rakenne. Kiinteiden kustannusten (välityspalkkiot) ansiosta ETF:t eivät sovellu pienten säännöllisten sijoitusten tekemiseen. Välityspalkkiot syövät helposti sen edun, joka edullisissa hallinnointipalkkioissa saavutetaan.

Aivan liian monet hyvältä vaikuttavat ETF-tuotteet ovat epälikvidejä. Tämä tarkoittaa, että niillä käydään pörssissä vain vähän kauppaa. Sijoittaja joutuu maksamaan niistä todella merkittävät spreadikulut eli osto ja myyntinoteerauksen välinen ero on suuri. Vaikka ETF-rahastojen sanotaan seuraavan tarkasti valittua indeksiä, sen hinta ei välttämättä kaupankäyntihetkellä vastaa laskennallista arvoaan.

INDEKSIOSUUDEN HINNAKSI tulee sen kaupankäyntihetken osto- ja myyntitarjousten perusteella määräytyvä huutokauppahinta. Esimerkki valaiskoon asiaa. Oletetaan, että jonkin ETF-osuuden laskennallinen arvo olisi 100 euroa. Voi olla, että pörssissä sen ostonoteeraus on 98 euroa ja myyntinoteeraus 102 euroa. Tällöin ostaja joutuu maksamaan sadan arvoisesta osuudesta 102 euroa.

Myyjä puolestaan joutuu myymään osuutensa 98 eurolla, vaikka laskennallinen oikea hinta olisikin ollut sata euroa. Huono likviditeetti aiheuttaa kahden prosentin tappion ostettaessa ja myytäessä.

Markkinakriisin koittaessa ETF:n likviditeetti vähenee entisestään. Näin on etenkin, jos ostaa ETF-rahastoa maahan, jonka pörssin aukioloajat ovat hyvin erilaiset kuin oman kotipörssin. Tällöin ETF:llä käydään kauppaa hyvin epävarman informaation varassa.

ETF:N EI AINA tarvitse olla rahasto, vaan se voi olla sertifikaattityyppinen, jolloin sen liikkeeseenlaskija antaa vain lupauksen vastata sijoituksen tuotosta. Tällöin vastapuoliriski (riski siitä, että ETF:n liikkeeseenlaskija ei pysty hoitamaan lupauksiaan) astuu kuvaan.

Sijoituskelpoisen ETF:n tulisi olla riittävän suuri eli siinä tulisi olla merkittävä määrä muidenkin sijoittajien varoja. Rajanveto on vaikeaa, mutta en lähtisi sijoittamaan alle sadan miljoonan euron ETF-rahastoon. Pienen rahaston osuuksilla käydään vähän kauppaa ja sen hinnoittelu on epätarkkaa.

Kirjoittaja on sijoittamisen ammattilainen.