Pörssissä on jaossa niukkuutta

Ylikuumeneminen johtaa yleensä siihen, että ennemmin tai myöhemmin tulee lässähdys ja kone saa taas pyykkiä pestäkseen.

Historia ei ole tae tulevasta, mutta kiistatonta on se, että maailmalla ja varsinkin suuntaa näyttävillä Yhdysvaltain osakemarkkinoilla nykyinen pörssinousu lähestyy yhdeksänvuotispäiväänsä.

Yleensä viimeiset höyrypetterit ehtivät mukaan pörssin suhdannekierrokselle, kun käyrä viistää jo kattoa. Suomen Sijoitustutkimuksen rahastoraportin mukaan kotimaiset rahastot saavuttivatkin viime vuonna ennätysmäärän pääomia.

Pörssin arvostustason tunnusluvut eivät auta suhdannekäänteen ajoittamisessa. Silti ne kertovat pitkän aikavälin – monien käänteiden jälkeisestä – tuotto-odotuksesta kulloisellakin kurssitasolla.

Talousnobelisti Robert Shillerin kehittämässä ns. CAPE-mallissa nykykurssitaso jaetaan pörssiyritysten yhteenlasketulla kymmenen vuoden inflaatiokorjatulla keskituloksella.

Näin haarukoidaan kurssitason kestävyyttä ja saadaan karkea ennuste tulevista pörssi-indeksin tuotoista: jos osakkeet ovat edullisia keskituloksesta laskien, on tuleva tuotto-odotus suuressa kuvassa korkea.

Jos sen sijaan osakkeet ovat hintavia keskitulokseen nähden, on erinomaisen tuottokehityksen todennäköisyys samaa luokkaa kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen pääsy MM-lopputurnaukseen.

Yhdysvalloissa CAPE on asettunut vuodesta 1881 alkaen S&P 500 osakeindeksin osalta keskimäärin tasolle 17. Tänään se on peräti 34. Arvostus on käynyt historiassa vain kerran yli nykyisen: juuri ennen it-kuplan suurta rysäystä. Selkosuomeksi: osakkeet ovat nobelistin mittarilla nyt harvinaisen hintavia.

Nykyisen CAPE-luvun käänteislukuna (1/34) saadaan tulostuotoksi 2,9 prosenttia. Surkastunut lukema ei yllä edes vasemmistoehdokkaiden presidentinvaalikannatukseen.

Tämän prosenttituoton yhdysvaltalaisten pörssiyritysten joukko tarjoaa nykytuloksillaan vuodessa osakkeiden vallitseville kurssitasoille.

Samaan aikaan Yhdysvaltain kymmenvuotinen lainatuotto on kohonnut jo 2,7 prosenttiin. Huomioiden osakkeiden yleisesti korkotuottoja korkeamman riskiprofiilin arvostusero on kurssinousun myötä kutistunut hälyttävästi.

Yritysten tulosten olisi noustava selvästi, jotta laskennallinen osaketuotto kohenisi ja ero ”matalariskiseen” korkotuottoon muodostuisi mielekkäämmäksi. Joku sanoisi, että kuplassa on kovat paineet.

Koska nykykurssit eivät näytä perustuvan yritysten nykyomaisuuteen eivätkä aukottomasti myöskään nykytuloksiin, on sisään hinnoiteltu rajusti kasvuodotuksia.

Tällaisen kasvun toteutumiseen uskominen vaatii jonkinlaista uskoa myös Donald Trumpin vakaaseen nerokkuuteen.

Tässä on ainakin yksi ongelma. Nimittäin varsinkin Helsingin pörssissä yritysjohtajat ovat viime vuodet uskotelleet, että korkealla osingonjaolla pystytään pönkittämään kurssitasoa ja samalla toivomaan kasvun ilmestyvän jostain. Tosielämässä kasvu on investointien tuottoa. Siksi seuraan nyt osinkoja enemmän kasvuinvestointien kehitystä.

CAPE ei käy lyhyen ajan kurssiennusteesta eikä sijoitusneuvosta tai -suosituksesta, mutta se voi perustellusti hillitä kaupankäyntihormoneja.

Osakearvostukset palautunevat jotenkin keskiarvoonsa aikanaan. Peruutuspeilistä katsoen vaaran merkit näyttäytyvät silloin päivänselvyyksinä.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.