Pöyhöset, kirkko ja yhteiskunta

On paljon kirjoja, jotka eivät ilmestyessään juurikaan herätä huomiota ja unohtuvat pian. Sen sijaan hyvin harva teos on sellainen, että sen ilmestymsen huomioivat vain harvat, mutta myöhemmin - vasta vuosien kuluttua - teoksen merkitys huomataan. Se kaivetaan esille, sitä siteerataan ja käytetään tutkimuksen lähteenä.

Ennustan, että tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista jälkimmäiseen ryhmään kuuluu ulkoasultaan vaatimaton artikkelikokoelma, jonka punainen lanka on seurakuntaväen laajalti tunteman jyväskyläläisjuurisen teologin Veikko Pöyhösen työ, arvot ja elämänpiiri.

Teoksen nimi Uskonnonopetus uhattuna. Puheenvuoroja koulun ja arvopohjan suunasta (toim. Janne Villa) johtaa tavallaan harhaan. Työ uskonnonopetuksen asemasta koulu-uudistuksista on toki ollut Pöyhösen työn keskeinen osa, mutta teos laajenee moniin suuntiin: Suomen historiaan, kulttuurin muutoksiin, Pöyhösen ja hänen puolisonsa Airin (os. Toivola) sukuihin ja kaiken tämän kautta laajemmin Suomeen.

PALJON kirjasta kertoo jo kirjoittajien luettelo. Joukossa ovat John Vikström, Kalevi Kivistö, Jaakko Numminen, Jaakko Itälä, Jukka Sarjala, Reijo Wilenius ja monet muut kirkon, valtionhallinnon, kulttuurin ja tieteen vaikuttajat. Jyväskyläläisiä kirjoittajista ovat psykologian professori Lea Pulkkinen ja professori Erkki Laatikainen sekä toimittaja Erkki Makkonen, Veikko Pöyhösen serkku.

Artikkeleista syntyy kokonaiskuva Seurakuntatoiminnan keskusliiton pääsihteerin tehtävästä näkövamman vuoksi vuonna 1993 eläkkeelle siirtyneen kirkonmiehen työn tavoitteista ja tuloksista. Piispa Mikko Heikka luonnehtii Pöyhöstä kirkon ja kulttuurin sillanrakentajaksi. Siihen voisi lisätä politiikan. Pöyhönen on rakentanut - ja siinä myös onnistunut - siltoja kirkosta kulttuuriin ja politiikkaan. Kirja on puolestaan kokoelma sillanrakennusta kahteen suuntaan: kirkosta yhteiskuntaan ja yhteiskunnasta kirkkoon.

Lea Pulkkisen artikkeli yhteistyöstä Veikko Pöyhösen kanssa päivähoidon kasvatustavoitekomiteassa (mietintö 1980:31) osoittaa, miten kirkon ja yhteiskunnan siltaa on käytännössä rakennettu.

Erkki Laatikainen pohtii median suhdetta kistillisyyteen ja kirkkoon. Hän päätyy rajuun väitteeseen. "Kirkon ja median suhde on heittänyt kuperkeikan. Kirkko johti kauan mediaa, mutta nyt sokeutunut media taluttaa kirkkoa." Artikkeli antaa taatusti pohdittavaa sekä kirkolle että tiedotusvälineille.

POIKKEUKSELLISTA syvyyttä teokselle antavat Veikko ja Airi Pöyhösen hyvin henkilökohtaiset artikkelit. Kokonaiskuvaa täydentää Erkki Makkosen muistelema sota-ajan lapsuudesta ja sukulaisten yhteyksistä.

Veikko ja Airi Pöyhösen artikkelit ovat mikrohistoriaa parhaimmillaan. Suomeen ja Jyväskylään avautuva kuva on monivivahteinen. Airi Pöyhösen suvun kautta se vie vuoden 1918 sodan tragediaan. Airin isoisä, Ähtärin työväenyhdistyksen puheenjohtaja, murhattiin punikkina.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.