Pahaa sutta ken pelkäisi?

Jyväskylän ja ympäröivän maakunnan suhteista tulee mieleen lastensatu isosta pahasta sudesta ja Punahilkasta.

Punaiseen viittaan pukeutunut tyttö vei metsän keskelle asuvalle isoäidille ruokaa. Kun Punahilkka lopulta saapui isoäidin mökille, susi makaa isoäidiksi naamioituneena sängyssä. Susi toivottaa Punahilkan tervetulleeksi ja vaikka tyttö ihmettelee isoäidin outoa ulkonäköä, hän ei osaa tarpeeksi pelätä. Susi hotkaisee äkkiarvaamatta tytön, mutta sadun hyvä loppu on, että paikalle tullut metsästäjä ampuu suden ja pelastaa Punahilkan suden mahasta.

Kuntaliitosselvitykset vellottavat maatamme. Kunnat tekevät omasta halustaan tai valtion pakottamana selvityksiä naapuriensa kanssa. Osa kunnista on valinnut tarkoituksella selvityskumppanin niin, ettei kuntaliitosta synny. Ainakaan vapaaehtoisesti.

Osa kunnista tavoittelee aidosti selvityksillä tuloksia. Ja osa pelkää pakkoliitoksia.

Edellisen hallituksen Paras-hankkeet ja nykyhallituksen kuntaliitostavoitteet ovat maksaneet jo yhteiskunnalle paljon. Selvityksiin ja keskusteluihin on kulunut työaikaan ja luottamushenkilöaikaa. Vakavin seuraus on, että kunnissa on muiden asioiden kehittäminen on jäänyt sivurooliin. Tämän kaiken yhteiskunnallista hintaa ei ole laskettu, mutta sen voi arvioida olevan satoja miljoonia euroa.

Keski-Suomessa kuntapoliittista keskustelua leimaa yksi asia. Lähes kaikkia mielipiteitä perustellaan nyt Jyväskylän huonolla taloudella. Yksikään lähikunta ei halua hakeutua Jyväskylän kanssa yhteistyöhön, kun siitä seuraisi ”joutuminen maksamaan Jyväskylän velkoja”.

Samasta syystä maakuntakin rakoilee. Kärjekkäissä mielipiteissä ei haluta ollenkaan katsoa Jyväskylän suuntaan. Mieluummin haetaan kumppania vaikka keinotekoisesti aivan muista piireistä.

Ja toisaalta maakunnassa koetaan, ettei Jyväskylä välitä muista.

Lopputuloksena Jyväskylä on demonisoitu, vaikka asiaperusteet ovat huojuvia. Jyväskylän kehitys on koko Keski-Suomen kannalta tärkeä asia. Kaupungin ja maakunnan pitäisi löytää toisensa.

Monessa asiassa maakunnan kokoinen yhteistyö on paras ratkaisu.

Jyväskylä on maamme seitsemänneksi suurin kaupunki ja Keski-Suomi viidenneksi suurin maakunta. Tämä alue tulee kehittymään tulevaisuudessa Suomen solmukohtana. Tätä rooli maakunnan tulee myös tietoisesti rakentaa.

Tärkeä osa tässä on Jyväskylällä. Markku Anderssonin (kok.) jälkeen kaupunginjohtajaksi on ehkä tarjolla kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.). Ministerikausi päättynee sopivasti ja veto puoluejohtoon on jo lieventynyt. Mielenkiintoista on nähdä, miten valintaprosessi aikanaan etenee ja kuka lopulta seuloutuu johtajaksi.

Kaupunginjohtaja valinnalla on merkitystä. Anderssonin kauden kruunasi kaupungin, maalaiskunnan ja Korpilahden liitos. Toisin päin vieneitä ratkaisuja oli Rauhalahden ja Keljon voimalat sekä Mustankorkean ja Kankaan paperitehtaan tontin osto.

Kuntarakenteesta on tullut julkishallinnon iso paha susi.Mutta Punahilkka pelastuu vielä, sillä vaalitaisteluun on enää vuosi aikaa. Seuraava hallitus voi taas linjata kuntapolitiikan uudelleen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.