Pahuksen peruna

Perunaa on kaikkialla.

Perunajauhoa, -hiutaletta ja tärkkelystä. Kotimainen perusruoka-aine on vallannut tilaa niin, että mukulakasvi kätkeytyy jokaiseen puolivalmisteeseen tai valmiiseen ruokaan. Sitä löytyy lähes kaikista kaupan ruisleivistä. Sitä on punajuurisalaatissa ja yllätyksekseni myös leikkeleissä.

Miksikö? Koska peruna sopii myös keliaakikoille. Mutta perunayliherkän elämä on vaikeaa.

Tuoteselosteet ovat perheemme keskeisintä – ja yllätyksellisintä – arkilukemistoa. Nyt tästä pakollisesta harrastuksesta on tullut hieman miellyttävämpää.

Joulukuussa voimaan tulleen uudistuksen jälkeen elintarvikkeiden tuoteselosteet on painettava näkyvämmällä tekstillä. Lisäksi muun muassa allergiaa aiheuttavat aineet on korostettava, suolapitoisuus ilmoitettava ja öljyn alkuperäkasvi kerrottava.

Muutos helpottaa monen allergisen elämää. Ja ruoka-aineallergioita Suomessa riittää.

Vaivan yleisyydestä huolimatta allergioihin ja yliherkkyyksiin liittyy yhä paljon kiistoja ja väärinymmärryksiä. Syyksi arvellaan lisäaineita, liikaa puhtautta tai sitten vaan vanhempien ylireagointia.

Kukaan ei kuitenkaan uppoa tuoteselostesuohon ilman todellisia perusteita.

Suomalaisen lapsen ruokavaliossa korostuvat maito, peruna ja viljat. Niin myös esikoiseni vauva-aikana.

Pojan korvatulehduskierre alkoi kolmekuisena, yhtä aikaa perunasoseen maisteluiden kanssa. Kolmen vuoden ja kolmen putkituksen jälkeen kierre hellitti. Siinä välillä oli tosin alkanut jokaöinen oksentelu. Mutta hei, eikös sellainen kuulu vauvavuoteen?

Mikään ruoka-aine ei aiheuttanut lapsessa reaktioita, mutta lapsi sairasti. Lisäsin ruokavalioon entisestään kasviksia ja kävin hakemassa maitoa suoraan tilalta, jotta lapsi saisi mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa.

Monien vaiheiden jälkeen todettiin refluksitauti. Kun lääkitys ei auttanut, löydettiin neljävuotiaalla krooninen suolistosairaus. Siinä uskossa me yhä olemme.

Vasta suolistosairautta hoitava lääkäri ryhtyi etsimään sairastelun syytä ruoasta. Maidosta luopuminen helpotti vähän, mutta pahimmat vatsavaivat jatkuivat. Kun ruokavaliosta oli karsittu maidon lisäksi peruna ja parikymmentä ruoka-ainetta, muuttui pojan olo kuin taikaiskusta.

Nyt olemme samassa liemessä kuin monien muiden allergialasten vanhemmat. Tavaamme tuoteselosteita ja taiomme monipuolista arkiruokaa kovin niukasta raaka-ainevalikoimasta.

Jos viisivuotias lapsi kärsii yökastelusta, saa perhe yhteiskunnalta tukea, mutta allergiaperheille tuki on kiven takana. Näin on, vaikka allergiat tuntuvat sekä arjessa että ruokakauppalaskussa.

Pahasti allergisten lasten perheet ovat kuulleet monenlaisia perusteluja sille, miksi lapsi ei tarvitse tukea. Syynä on ollut esimerkiksi se, että oireet eivät uhkaa henkeä tai että allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet eivät ole välttämättömiä. Olisikohan tässä uudelleenharkinnan paikka?

Jatkuva taistelu väsyttää. Ja silti: vanhempien olisi uskottava itseensä ja jaksettava ajaa lapsen etua.