Paikan henki - Vakiopaineen teatteri 15 vuotta

Lieneekö sattumaa vai johdatusta se, että nykyisen Baari Vakiopaineen fyysisessä osoitteessa esitettiin absurdia ja kokeellista teatteria jo 1960-luvun vaihteessa? Tuolloin alkuaikojaan elävä, kokeileva ja paikkaansa etsivä Jyväskylän Huoneteatteri piti runsaan puolentoista vuoden ajan majaa osoitteessa Kauppakatu 6. Se oli tuolloin puutalon entinen kahvilahuone, joka kunnostettiin soveliaaksi teatteritilaksi.

Siellä näyttelivät muun muassa myöhemmin valtakunnallisestikin tunnetut teatteripersoonat Erkki Pajala, Matti Varjo ja Jyväskylän kaupunginteatterissa pitkän työrupeaman tehnyt näyttelijä Orvokki Oksanen. Aino Suholan varhaista Huoneteatterin historiaa käsittelevän pro gradun mukaan teatterin ammattilaisia on tullut Huoneteatterista jo 1970-luvun puoliväliin mennessä pitkästi yli neljättäkymmentä. Se on ainutlaatuista harrastajateatterin piirissä.

Huoneteatterin ohjelmistolinja oli tuolloinkin kunnianhimoinen, se teki selkeästi absurdia teatteria: Eugene Ionescon Oppitunti, Jean Anouilhin Antigone ja Marko Tapion eksistentialistinen näytelmä Keltainen lippu saivat omat tulkintansa. Huoneteatterin rohkea ohjelmistolinja herätti sittemmin positiivista huomiota aina pääkaupunkia myöten.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, 1990-luvun alkupuolella, baari Vakiopaineen tiloissa, etsittiin niinikään uusia ja kokeellisia esiintymisen tuulia. Teatteriluonteiset esitykset ja tapahtumat alkoivat olla entistä enemmän mukana kuvassa, vaikkei varsinaista teatteritilaa tuolloin vielä ollutkaan. Silloisen Vakiopaineen yksi vetäjistä, Aira Airola muistelee, että pyrkimyksenä oli saada esityksiä, jotka olisivat "asiakaslähtöisiä ja omaehtoisia". Muun muassa Yövieraat-teatteri esitti tuolloin omaa, omanlaistaan ja karhean alkuperäistä Tiernapojat-dramaturgiaansa. Silloin esitettiin myös Jan Ijäksen ja kumppaneiden Dostojevski-tulkinta Kellariloukon miehestä sekä Juha Seppälän Supermarket-romaanista tehty dramatisointi.

Vakiopaineen teatteri, jonka pyörittämisestä vastaavat nyt kirjailija Keijo Siekkisen tyttäret, Pauliina ja Emma Siekkinen, pitävät edelleen linjanaan esittää sekä uusia kantaesityksiä että moderneja klassikkoja. Avoimen tilan periaate ("Open House"- kuten Andy Warhol määritti) on edelleenkin tilankäytön ja uusien ihmisten etsimisen ohjenuorana. Teatteritila Vakiopaineen alakerrassa on nyt toiminut kymmenen vuotta.

Huoneteatterissa esitettiin 1960-luvun alkupuolella Kai Lappalaisen ohjaamana Samuel Beckettin monologi Viimeinen ääninauha. Nyt samainen Beckettin yhden miehen näytelmä on tulossa joulukuussa 2007 Vakiopaineen teatteritilaan Juha Hurmeen esittämänä. Eino Airon ohjaamana siellä saa puolestaan ensi-iltansa tässä kuussa Edward Albeen kohunäytelmä Kuka pelkää Virgiania Woolfia? (16.11).

Joten sangen kunnianhimoisella linjalla jatketaan edelleenkin, ja teatterin vaihtoehtoja etsien.

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.