Paikkausta palkka-alella

Kansanedustaja Osmo Soininvaaran ja VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiaisen viime viikolla julkistama Lisää matalapalkkatyötä -raportti teki juuri sen mitä pitikin: nosti asian keskusteluun. Valtioneuvoston kanslian tilaama raportti sai välittömästi osakseen sekä haukkuja että kehuja.

Haukkuja on saanut kirjoittajien ehdotus, että nuorille voitaisiin maksaa viidenneksen pienempää palkkaa kuin mitä työehtosopimukset edellyttävät. Se on vain yksi raportin ehdotuksista, joita on kaikkiaan 23.

Kehuja raportti on saanut yrityksestä löytää keinoja, joilla pienipalkkaista työtä kannattaisi vastaanottaa ja joilla työnantajat saataisiin kiinnostumaan heikosti koulutetuista työntekijöistä.

Soininvaara ja Vartiainen ovat oikealla asialla siinä, että myös heikosti koulutetuille pitää löytyä töitä. Mutta palkalla pitäisi myös tulla toimeen.

Vaikka sekatyömiehiä, pyykkäreitä ja juoksupoikia ja -tyttöjä ei enää ole, eivät matalapalkkatyöt silti ole kadonneet. Nyt niistä on tullut modernimpien palvelualojen pätkätöitä.

Eivätkä matalapalkka-alojen työntekijät ole kadonneet minnekään. Monet heistä ovat jättäytyneet tai jääneet pelkän peruskoulun varaan.

Matalapalkkatyötä olisi ja tekijöitä myös, mutta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Pelkän peruskoulun käyneen on vaikea saada oikein mitään töitä, koska tarjolla on paljon koulutettuakin väkeä.

Ongelman syynä pidetään yhtäältä liian korkeita palkkoja suhteessa työpanokseen ja toisaalta työttömien vetelehtimishalua.

Kumpikaan selitys yksinään ei riitä, sillä suurin kompastuskivi on itse järjestelmässä. Työttömän ei kannata vastaanottaa lyhytaikaista työtä, eikä työnantajan kannata palkata kouluttamatonta, kun samalla rahalla saa koulutetun työntekijän.

Nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi on kiire löytää uusia keinoja. Siksi raportissa ehdotetaan nuorison palkka-alea.

Ikäperusteinen palkka-ale on kuitenkin ongelmallinen, eikä sen lyhytaikaisuutta korosteta.

Alle 25-vuotiaissa on jo täyteen työpanokseen kykeneviä nuoria aikuisia. Nuorisopalkka-alen nimissä alettaisiin pian niistää palkasta viidennes kaikilta alle 25-vuotiaita. Innostaisiko tämä nuoria sitoutumaan työelämään ja työnantajiin myös täysipalkkaisina aikuisina? Tuskin.

Tätä visiota Soininvaara ja Vartiainen eivät varmastikaan tavoittele. Raportti on nopeasti laadittu ja se myös näkyy. Matalapalkkatöihin juuttumisesta ei raportissa kanneta huolta.

Raportti on hyvä vain, jos tavoitteena on tyytyä laittamaan paikkaa paikan päälle. (Sitä ajattelua hallitus on jo harrastanut sote- ja kuntauudistusviritelmissään).

Raportti paikkailee sosiaaliturvan sekavaa käytäntöä tarjoamalla yhtä sekavia ratkaisuja. Ehdotus nuorison palkka-alesta kielii siitä, että nuorisotakuun takuisiin ei oikein itsekään uskota.

Yllättävintä on, että selvästi ei oteta kantaa perustuloon, vaikka koko raportti kiertää perustulokysymystä kuin kissa kuumaa puuroa.

Sanavalmiiden herrojen olisi pitänyt ottaa kantaa, olisiko perustulo ratkaisu matalapalkka-alojen syntymiseen ja kyseisten töiden vastaanottamiseen. Rohkeutta kirjoittajilta riittää ottaa kantaa moniin muihin asioihin – ja perustuloonkin muissa yhteyksissä – mutta matalapalkkaraportissa tämä ratkaisumalli jäi analysoimatta. Miksiköhän?