Pakina: Taksin jäljet voivat paljastaa tontun käyneen

Tänä jouluna kirjoitan pitkästä aikaa joulupukille. Haluan isot korvat, joilla voin ymmärtää kaikkia maailman kieliä.

– Mutta tyttö hyvä, sinullahan on ne jo kännykässäsi. Google-kääntäjän avulla voit kommunikoida jopa njadzan kielellä bantujen kanssa, puuhkalakki karvanuttu vastaisi, ellei olisi mielikuvitusolento.

Google-kääntäjä on todellakin näppärä sovellus, ja vieläpä ilmainen. Eikä asiaansa tarvitse vaivautua edes kirjoittamaan jos ei halua: kun painaa mikrofonin kuvaa, koneelle voi puhua, ja se toistaa asian kaikuna tarvittavalla vieraalla kielellä. Näppärää.

Muutama viikko sitten Kanarialla käytin kääntäjää usein, kun oma korkeintaan sadan kappaleen aktiivinen sanavarasto kävi vähäksi. Vain kerran jouduin kiusalliseen tilanteeseen. Pyysin kenkäkaupassa myyjältä ”saisinko sukan”, mutta hän kauhistui, suorastaan tulistui. Huolimattomasti lausuttu sukka oli kääntynyt suukoksi. Pikakurssi suomen kieleen selvitti tilanteen, eikä rouva kutsunut vartijaa paikalle. Varmuuden vuoksi ostin kengätkin.

Yhden yön pilasi naapuriasunnon terassilla metelöinyt puolalaisseurue. Aikani sängyssä piehtaroiduttuani ärsyynnyin lisää, kun tajusin, mitä on tekeillä: siellähän pidetään hauskaa! Menin jo puola valmiina kännykässä keskeyttämään juhlat, mutta tyydyinkin vain paukuttamaan ovea. Möly loppui aikanaan.

Joskus yhteistä kieltä ei tarvita, kun toista ymmärtää muutenkin. Yhden bussikuskin kanssa pääsimme tällaiselle samalle aaltopituudelle.

Menomatka lomailukylästäni La Estrellasta Las Palmasiin maksoi aina kaksi euroa, mutta paluukyyti vain 1,60. Ihmettelin hintaeroa mielessäni jo viime vuonna, mutta tänä vuonna asiaan tuli selvyys.

Eräänä päivänä olin palaamassa kaupungista, kun bussi pysähtyi yhtä pysäkkiä ennen omaani. Kukaan ei jäänyt pois, ja kuljettaja alkoi kailottaa La Estrellaa. Sitten hän sammutti auton ja lähti pahaenteisen näköisenä tulemaan pitkin käytävää.

Mies pysähtyi eteeni ja käski näyttää lipun. Sitten hän alkoi hätistellä minua ulos kuin jotain vähäjärkistä, joka ei tajua pysäkkinsä tulleen. Viittilöin että jään seuraavalla, mutta pajatus vain kiihtyi. Sanaakaan en ymmärtänyt, mutta tajusin hyvin, että vaihtoehtona on joko kalppia pihalle tai maksaa lisää.

Olen katsonut kaikki tähän asti tulleet 325 jaksoa lauantaisesta tv-sarjasta Francon aika. Tiesin, että on vain ajan kysymys, milloin Guardia Civil eli kansalliskaarti hurauttaa paikalle. Minut heitetään auton takapenkille ja viedään kidutettavaksi.

Kidutusta en kestä hetkeäkään, joten lähdin kiltisti kuskin perään auton etuosaan maksamaan 40 senttiä lisää. Äkäistä puhetta tuli koko ajan kuin Lahtisen konekivääristä.

Lopulta sain tarpeekseni ja sanoin miekkoselle selvällä suomen kielellä: ”En ymmärrä hevon (sensuroitu), vaikka kuinka siinä mäkätät.” Ei tarvittu kännykkäkääntäjää, hän sulki vihdoin suunsa.

Jäin minuutin päästä pois ja pistin saman tien koko bussiyhtiön boikottiin. Mistä turisti voisi tietää kylien rajat, ei mistään. Taisi olla ulkomaalaisvastainen kiusaaja koko mies.

Tämän viikon keskiviikkona saimme lukea, miten lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ajellut taksilla valtion piikkiin syys–marraskuussa 5 170 eurolla. Perusteluina olivat muun muassa akuutti tarve ja ajansäästö.

Yksi selitys puuttui listasta. Itse epäilen, että Kurttila on tonttu. Hän on liikkunut eri puolilla Suomea joulupukin määräyksestä tarkkailemassa, ovatko lapset kilttejä. Sopisi toimenkuvaankin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .