Pakko hyväksyä?

Lukiossani on otettu käyttöön kokeilu. Viime ja tämän vuoden lukion ykkösluokkalaiset ovat saaneet koulun puolesta käyttöönsä iPadit opiskelunsa tueksi. Näitä laitteita saa käyttää tavallisilla oppitunneilla vaikkapa muistiinpanojen tekemiseen. Monet ajattelevat tämän olevan mahtava mahdollisuus. Opiskelijana voin myöntää, että tunnin aikana iPadeilla on ihan mukava kikkailla.

Koulun käytävillä näkee kaveriporukoita, joidenka jäsenet istuvat silmät liimautuneina uuteen sovellukseen tai jonkun Facebook-profiiliin. Mihin normaali rupattelu ja seurustelu kasvokkain muiden ihmisten kanssa on kadonnut? Entä kuinka suuri houkutus onkaan pelata Sanajahtia tai selailla webbiä opettajan kuuntelemisen sijaan?

Syksyllä 2016 aloitetaan myös ylioppilaskokeiden päivittäminen sähköiseen muotoon. Ensi vuonna lukion aloittavat tulevat olemaan ensimmäisiä, jotka suorittavat ylioppilastutkintonsa sähköisesti. Millaisia yo-kokeista tulee? Jonkun ylppärit menevät pilalle koneen takkuilun vuoksi, toisen suoritus on pyyhkiytynyt pois kovalevyltä? Kuinka nämä ongelmat voidaan välttää? Tekniikka pettää liian usein.

Tiedon löytämisestä on tulossa yhä tärkeämpää. Ylioppilaissa ei mitata en pelkästään muistia ja oppimiskykyä, vaan ehkä myös sitä, kuka käyttää Googlea näppärimmin. Muutamien vuosien päästä opiskelukin muuntuu sähköiseksi, eikä eppuluokkalaisille anneta käteen kynää ja vihkoja, vaan kosketusnäytölliset muistiinpanolaitteet. Maailmasta tulee ihmisille liian tylsä paikka, mutta ah, onneksi voimme tukeutua virtuaalitodellisuuteen.

Tämä muutos pelottaa minua. En tahdo maailman muuttuvan paikaksi, jossa kaikki tehdään sähköisesti. Tämä muutos on jälleen yksi askel lähemmäksi sitä, ja ehkä se pitää vain hyväksyä. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana.

Kirjoittaja opiskelee 3. vuosikurssilla Jyväskylän normaalikoulun lukiossa.