Pakko on paha konsultti

Viime viikolla lyötiin suomalaisten eteen kuntakartan kauhukuva: 320 kunnan yhdistäminen jopa pakkoliitoksin noin 70 suurkunnaksi. Kuntatalouden pelastusrenkaaksi heitetty hallituksen selvitys kohtasi odotetusti sekä median että kansalaisten tuomion, kun suurin huomio kiinnittyi uusiin kuntarajoihin.

Lähikuukausina ministeriön edustajat kiertävät kuulemassa kuntapäättäjiä. Mustavalkoisesti julkisuudessa vellonut kuntakeskustelu saanee lisää sävyjä.

Uudistus koskettaa jokaista suomalaista. Siksi on tärkeää, että siitä keskustellaan mahdollisimman monessa pöydässä ja kuulluiksi tulisivat muutkin kuin kuntapäättäjät ja kuntien työntekijät.

Kun uuden kuntakartan pohjana ovat työssäkäyntialueet, työelämän eri osapuolien kuuleminen voisi olla hyödyllistä. Sekä työnantajilla että -tekijöillä voi olla ihan kehittäviä ajatuksia.

Elinkeinoelämän edustajien ottaminen mukaan kuntauudistuksen suunnitteluun on tarpeen senkin takia, että Tilastokeskuksen mukaan yritysten lukumäärä on Suomessa laskenut viime vuosina. Suurten yritysten määrä on vähentynyt 40:llä ja keskisuurten liki sadalla.

Kuinka Suomen kuntarakenne voi tukea uusien yritysten syntymistä tai edes luoda elinvoimaa entisille niin, että toimintojen siirto ulkomaille ei olisi se houkuttelevin vaihtoehto?

Reilua olisi tuoda esille myös vaihtoehtoja suurkunnille. Toistaiseksi kun ei ole sellaista tutkittua tietoa, mikä todistaisi nimenomaan suurten kuntien olevan tehokkaimpia.

Paras-hankkeen saldona oli 59 kuntaliitosta ja sata kuntaa vähemmän Suomen kuntakartalla. Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan liitoksilla ei ole saavutettu pikavoittoja. Ensimmäisinä vuosina kuntaliitos jopa lisää uuden kunnan nettomenoja.

Tutkimuksen mukaan palvelujen tehokkuuden kannalta keskeisintä ei ole kunnan koko, vaan tapa järjestää ja organisoida toiminta sekä kunnan vastuulla olevat palvelut. Esimerkiksi pieni ja syrjäinen Kinnula on tehnyt toistuvasti ylijäämäisen tilinpäätöksen ja luonut innovatiivisia työllistämishankkeita.

Seuraavat kuntavaalit käydään yhdeksän kuukauden kuluttua. Uusien valtuustojen odotusaikana pitäisi kasvattaa entistä useamman kuntalaisen kiinnostus lähidemokratiaan. Lähikuukaudet näyttävät, mikä vaikutus uhkakuvilla pakkoliitoksista on tuleviin kuntavaaleihin.

Parhaimmillaan meidän suomalaisten syvissä riveissä voi syntyä sellainen taisteluhenki, joka houkuttaa ehdokkaiksi kuntavaaleihin runsain mitoin entistäkin kyvykkäämpiä ehdokkaita.

Toivottavasti myös äänestysinto nousee edellisistä vaaleista; vuonna 2008 äänestämässä kävi vain 61 prosenttia äänioikeutetuista.

Kuntia on johdettava yhä ammattimaisemmin, myös kunnanhallituksissa ja valtuustoissa. Mitä kattavammin erilaiset ammatti- ja ikäryhmät ovat valtuustoissa edustettuina, sitä parempi. Nykyisin kuntatyöntekijät ovat yliedustettuja valtuustoissa; joissakin kunnissa heidän osuutensa luottamushenkilöistä on yli neljännes.

Edellisvaaleissa valittujen kuntavaltuutettujen keski-ikä oli 49 vuotta, huippuna Luhangan 56. Alle 30-vuotiaita oli koko maassa  kuusi prosenttia valtuutetuista, vaikka heidän osuutensa väestöstä on 15 prosenttia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.