Pakkohoito on helppo vastaus

Suomessa on jo muutaman vuoden ajan pyöritelty ajatusta päihdeäitien pakkohoidosta. Sosiaali- ja terveysministeriö parhaillaan valmistelee asiasta lakiesitystä. Vuosittain jopa yli 3 000 sikiötä altistuu päihteille. Noin 600 lasta vaurioituu vuosittain äidin alkoholinkäytön vuoksi.

Päihdeäitejä koskeva pakkohoito on asia, johon aluksi on helppo todeta, että ilman muuta sellainen laki on saatava voimaan, jotta lasta voitaisiin suojella äidin päihteidenkäytöstä johtuvalta vammautumiselta. Syntymätön lapsi ei voi itseään puolustaa ja suojautua äidin teoilta, ja siksi moni ajattelee, että muiden on suojeltava syntymätöntä lasta vaikka sitten pakkohoidolla.

Tämä on siis ensireaktio, mutta muiden Pohjoismaiden kokemukset päihdeäitien pakkohoidosta saavat mietteliääksi. Norjan, Ruotsin ja Tanskan käytännöt eivät ole samanlaisia, mutta kaikissa niissä on käytössä päihdeäidin tahdonvastainen hoitoonohjaus erilaisin variaatioin.

TANSKASSA on käytössä hoitoonohjausmalli, josta myös Suomessa keskustellaan. Siinä äiti vapaaehtoisesti sitoutuu ottamaan hoitoa myös, vaikka mieli muuttuisi hoidon aikana. Käytännössä pakkohoitoon on kuitenkin turvauduttu hyvin harvoin. Näin siksi, että näytöt pakkohoidon tuloksellisuudesta eivät ole olleet sen kummempia kuin jos hoitoa annetaan vapaaehtoisuuteen pohjautuen.

Norjassa pakkohoitolaki on ollut voimassa 15 vuotta. Hoitoon on tultu keskimäärin viidennellä raskauskuukaudella. Ruotsissa pakkohoitoon on ohjattu keskimäärin kuudennella kuukaudella.

Hoidon aloittaminen näin myöhään kielii pakkohoidon vähintäänkin osittaisesta epäonnistumisesta: lapsen vakava vahingoittaminen on jo tapahtunut, kun hoito vasta aloitetaan. Pakkohoito onkin todettu melko tehottomaksi keinoksi estää lapsen aivovaurioita, koska äiti ja sitä myötä lapsi ohjataan hoitoon liian myöhään.

Keskeinen ongelma ei ole tällöin tahdonvastaiseen hoitoon liittyvät eettiset kysymykset, vaan se, miten ihmeessä tavoittaa päihdeäidit ajoissa. Miten tunnistaa päihteiden väärinkäyttäjä, sillä ulkonäkö ei heitä välttämättä paljasta? Kaikki päihdeäidit eivät käy neuvolassa ja nekin äidit, jotka käyvät, jäävät usein tunnistamatta.

MONI tutkija suhtautuu epäillen vaatimuksiin pakkohoidosta, koska edes avohoitoa päihdeäideille ei aina ole saatavissa. Pakkohoitokysymyksen ympärillä pyöriminen voi siksi viedä liikaakin sivuraiteille. Arvostelua herättää se, että nekin äidit, jotka vapaaehtoisesti haluaisivat hoitoon, saavat hoitositoumuksia vain lyhyiksi, muutaman kuukauden jaksoiksi, mikä helposti heikentää motivaatiota. Kuitenkin tiedetään, että pitemmät hoitojaksot korreloivat hyvien hoitotulosten kanssa.

Tärkeintä olisi kohdistaa voimat ja keinot päihdeäitien tavoitettavuuteen - muutoin heitä on vaikea ohjata hoitoon ajoissa. Tätä taustaa vasten tiukat kannat pakkohoidon ja vapaaehtoisuuden suhteet tuntuvat toissijaisilta. Ensisijaista olisi ylipäätään hoito ja sen saatavuus, kunhan äidit on onnistuttu tavoittamaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Kolumnit

TV2 ei tajunnut hyvän päälle

Kommentti: Liikunnalla on merkitystä

Kolumni: Lontoossa toimii kaikki paitsi netti

Kolumni: Vähän toisenlaisen viisikon seikkailut

Kolumni: Isän mieleenpainuvimmat neuvot

Lyhyet

Kolumni: Velimies tulee taloon

Kolumni: Trump ja uusi kullattu aika

Lyhyet

Vähemmän integraatiota, enemmän yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.