Pako pinkkeihin prinsessaunelmiin

En ole oikein koskaan ymmärtänyt prinsessaunelmia. Se voi johtua siitä, että silloin kun ikäiseni tytöt leikkivät prinsessaa, minä olin pieni poika, juoksin metsässä ja huusin puukeppi kädessä "pam".

Miksi kukaan haluaisi syntyä kuninkaalliseen perheeseen? Miksi kukaan haluaisi asua linnassa? Miksi kukaan haluaisi sotilaat kotiovelleen? Minusta raha ja kuuluisuus ovat aika keveitä punnuksia, kun toisessa vaakakupissa on valtiosäännön määräämä elämä.

Entä ketä oikeasti kiinnostaa, että Ruotsin kruununprinsessa Victoria menee naimisiin jonkun Danielin kanssa?

Mediahuomiosta päätellen kaikkia pitäisi.

OLISI IHMISILLÄ kai muutakin mietittävää. Tässä samaisessa julkaisussa haastateltiin viime viikolla keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosta. Hän tiivisti pari asiaa varsin jämäkästi: politiikasta on tullut markkinamiesten pelleareena, maassa on valtavasti köyhyyttä ja politiikan onnistuminen pitäisi mitata käytännön tuloksilla, ei sillä kuka tuulettaa vaalistudiossa.

Totta on, että tätä aikaa edustaa ja polleimmilla prosenteilla pullistelee se porukka, jolla on paras brändi, dynaamisin ote ja keulilla virtaviivaisimmat nuoret leijonat.

VIIME VIIKKO oli hektinen: myös Jokelan koulusurmia tutkineen lautakunnan mietintö julkaistiin.

Äkkiseltään mediasta sai sen käsityksen, että työryhmä määräsi kansakunnan pahoinvointiin lääkkeeksi hevoskuurillisen internet-kuria. Heti heräsi kiukku: kahlitaanko internet ihan perinteisellä riippulukolla? Tehdäänkö taas laki, jota ei mitenkään voi valvoa?

Hyvän räyhämielen katkaisi kuitenkin hieman syvällisempi perehtyminen raporttiin: sen päällimmäinen viesti oli, ettei mikään yksittäinen säädös tai toimenpide olisi estänyt tapahtunutta.

YHDISTÄVÄÄ TÄLLE kaikelle tuntuisi olevan ainakin se, että huomio kohdistuu kaikkialla muuhun kuin siihen, mikä on oleellista.

Kuulen kyllä mutinanne, dynaamiset virran mukana surffaajat. Ja ehkä olette oikeassa. Ehkä edellä maalailtu on yksinkertaisesti tämän ajan kuva, sopeudu tai putoa, ja ehkä tämä narina on vain höhlää kukkahattupärinää.

Mutta ajan kuva on sekin, että liike-elämä marssittaa valtioita, köyhä lähetetään eläkkeelle, jotta rikas saa rikastua ja koulussa lapset ampuvat toisiaan. "Miksi?" on lapsellista idealismia.

NE LAPSUUDEN unelmat alkavatkin hiljakseen kuulostaa yllättävän järkeviltä. Ei se minun pam vaan ne tyttöjen prinsessat.

Lehtien puhuvat päät ovat huolissaan siitä, kuinka ihmiset pakenevat todellisuutta internetiin, elokuviin ja televisiosarjoihin. Ihmettelevät, miksi arki ei riitä ja oma elämä ei kiinnosta, mutta kauniiden ja rikkaiden kiiltokuvaloisto kiinnostaa.

Jotenkin minä en niin hirveästi ihmettele.

Niin, että onnea vaan, Victoria ja Daniel. Valaiskoon suuri kuninkaallinen rakkautenne maailman.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimittaja.