Pala viitasaarelaista sademetsää

Muistan taskuissa kilisseet markat kyläkoulun pihamaalla. Sinä päivänä maailma oli muuttumassa.

Me, Viitasaaren Niinilahden pienen kyläkoulun oppilaat, olimme aikeissa ostaa – ja siis suojella – jalkapallokentän kokoisen alueen sademetsää.

Muistan juhlallisuuden, jolla kehystetty, metsänomistuksesta kertova paperi kiinnitettiin myöhemmin koulun seinälle.

Meille tuo hankinta oli paremman maailman alku.

Vuosien saatossa kyläkoulu lakkautettiin ja muutettiin kylätaloksi. Sademetsä unohtui.

Jokainen pieni teko luonnon puolesta on entistä tarpeellisempi. Alati kiihtyvä kehityksen oravanpyörä tallaa jalkoihinsa ympäristöä. Taloudelliset arvot uhkaavat kokonaisten eläinlajien olemassaoloa.

Sademetsän hankkimisen aikaan olimme huolissamme myös uhanalaisista isopandoista. On kulunut yli kaksi vuosikymmentä ja laji on yhä hengenvaarassa.

Vaarassa ovat myös monet muut. Salametsästäjät jahtaavat esimerkiksi afrikannorsuja jopa 32 000 eläimen vuosivauhtia. Viranomaisten haaviin jää vain pieni osa laittomasta norsunluusta.

Kivimurskaimet jauhoivat viime torstaina murskaksi yli kuusi tonnia takavarikoituja norsunluuesineitä. Esineiden takia on tapettu noin 2 000 norsua. Esineiden murskaamista on kritisoitu, Kansainvälisen norsunluuyhdistyksen mukaan esineet olisi pitänyt myydä ja myyntitulot käyttää salametsästyksen vastaiseen työhön (Yle 14.11.).

Pandat, norsut, sarvikuonot, kotimainen saimaannorppa. Sademetsät ja Arktis... Hädänalaisia lajeja ja alueita on paljon.

Ympäristön puolesta toimiminen on noussut viime aikoina puheenaiheeksi myös suomalaisen Sini Saarelan tilanteen vuoksi. Sinin äiti julkaisi marraskuun alussa Greenpeacen Suomen blogissa kirjoituksen tyttärensä tilanteesta. Hän painottaa, ettei Sini ole huligaani:

”Sinin mielestä hänen sukupolvensa on pakko tehdä muutos maailmassa, ei ole aikaa odottaa. Hän koki olevansa etuoikeutettu, koska pystyy tekemään jotain ja tekemään sen yhdessä muiden kanssa.”

Olen samaa sukupolvea. Kannatan ympäristönsuojelua, mutta myös rauhanomaisempia keinoja. Silti Sinin kaltaisilla ihmisillä on tärkeä asema maailman omantunnon ääninä. Ihmiskunnan suurin ongelma on silmien sulkemisen helppous.

Miten meidän sademetsällemme kävi? Omistuksesta kertovaa tauluamme ei enää löytynyt kylätalolta.

Amazonin alueella hakataan sademetsiä kiihtyvällä tahdilla. Muutaman vuoden ajan metsäkato väheni, mutta nyt suunta on taas huonompi. Viime vuonna tuhottiin yli 5 800 neliökilometriä sademetsää. Määrä vastaa yli 800 000 jalkapallokenttää.

Ensimmäinen opettajani muisteli, että metsää ostettiin jonkun ruotsalaisen tahon kautta. En kuitenkaan kyennyt selvittämään metsämme sijaintia tai kohtaloa.

Mitä tuo tuntematon metsätilkku on antanut meille? Tunnetta yhteisvastuusta ja käytännön esimerkin siitä, että lapsikin voi muuttaa maailmaa. Miksei siis yksi aikuinenkin voisi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.