Paluu parisuhteiden planeetalle

Kun kaiken teoria, universumin synty, kuoleman mysteerit ja parhaan voileivän resepti on selvitetty jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, jää ihmiskunnalle vielä yksi suuri mysteeri selvitettäväksi: mitä vastakkainen sukupuoli ajattelee?

Iltalehti sen meille taas kertoi, että mitä nainen kumppaniltaan toivoo. Tällä kertaa vain 19 kohdan listalta löytyi vinkkejä välittämisestä, ritarillisuudesta, pukeutumisesta, itsensä kehittämisestä, naisen hyväksymisestä sellaisenaan, kuuntelemisesta, hitaasti etenemisestä, seksitaidoista, keskustelukyvystä, silmiin katsomisesta ja romantiikasta.

Helppo nakki. Hoituunee varmasti joka torpan isännältä.

Tarkalleen ottaen listaus oli lainattu amerikkalaisen terveysalan verkkoportaali WebMD:n sivuilta. Samaisella sivustolla tuodaan myös vastakkaista näkökulmaa esille. Niin ikään amerikkalaisen terveyssivusto HealthDayn tuottamassa jutussa väitetään, että erinäisiä toisiinsa sopivia osia lukuun ottamatta miehet eivät todellakaan ole Marsista ja naiset Venuksesta. Olemme yksilöitä kaikki ja sukupuolten väliset erot joutavat romukoppaan.

Jutussa haastateltu lääkäri taitaa itse olla Uranuksesta tai kenties hän ei ole elänyt ikinä parisuhteessa. Eri planeetoilla asustelu on ainakin oman ja tuttavapiirini vaatimattoman elämänkokemuksen perusteella jotain todellisempaa kuin ”draamaa ja rooleja, joihin meitä yritetään työntää”, kuten tohtorimme väittää.

On totta, että media, tuo väräjävää psyykettämme stereotypioilla kyntävä juggernautti, tyrkyttää herkeämättä meille erilaisia roolimalleja. Sekin pitää paikkaansa, että osa meistä ihastuu esikuvina miljonääriäiteihin, osa Alaskan rekkakuskeihin.

Mutta että se kaikki miesporukoissa sanattomana leijaileva yhteenkuuluvuus ja naisryhmissä yhteisesti hyväksytty sisarellisuus, kaikkiko se on mediasta opittua ja apinoitua?

Kun hämmentynyt mies kertoo tarinaa elosta naisen kanssa, jossa oma ymmärrys jäi naiseuden ulapalla kauas rannalle vilkuttamaan, saa hän heti tapauksen anatomian vahvistavan murahduksen lajitovereiltaan. Kaikkiko se on alitajuisesti viihteestä imettyä roolityrkytystä?

Kun nainen yrittää hahmottaa miehen tikapuuhermoston toimintaa, joka on jäätiköiden liikettäkin jähmeämpää, eikö hän saa heti feminiiniä empatiaa samankaltaisten eloonjäämistarinoiden muodossa? Siis niissä, joissa prinsessa rohkeamme ovat taistelleet nurkista löytyviä sukkia vastaan jalkapallon kisa-studion pauhatessa. Onko se vain jotain mitä peilataan, kun tuli katsottua Täydellisiä naisia?

Entä kuinka usein olet kuullut sählytreeneissä kaverin avautuvan siitä, että oi ja voi, kun hänen ruokakunnassaan asuva nainen haluaa aina syödä lihaa eikä muista laittaa tyhjiä kaljatölkkejä kassiin? Entä miten tiuhaan bodypumpin jälkeen kerrataan kuinka ärsyttävää on, kun haluaisi katsoa Malesian GP:tä ja mies häiritsee puhumalla tunteistaan?

Toki on äijiä, joita ei kiinnosta urheilu pätkääkään ja punainen liha ällöttää, samoin kuin on muijia joiden mielestä Expendables-elokuvat ovat parasta viihdettä ja viskillä pääsee muuten tosi päräyttävästi känniin. Mutta keskimäärin tietyt asiat tipahtelevat sukupuolten mukaan jaettuihin laareihin.

Onko peli siis menetetty? Löytyykö parisuhteiden Rosettan kivi joskus ja planeetat siirtyvät samalle kiertoradalle? Onko sillä lopulta väliä? Eikö erilaisuus ole rikkaus ja muita latteuksia?

Tärkeintä lienee ymmärrys, rakkaus ja hyvä tahto. Siinä kolme kohtaa kaikkiin suhteisiin, loput voi heittää romukoppaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.