Palveluja tarpeiden mukaan

Kokoomusta, vihreitä ja kristillisdemokraatteja ei kiinnosta sosiaalihuoltolaki.

Näin voi päätellä siitä, että kyseiset puolueet eivät ole katsoneet aiheelliseksi kommentoida sosiaalihuoltolain vireillä olevaa lakiuudistusta.

Lakiluonnoksessa korostetaan yksilöä, asiakaslähtöisyyttä ja ennaltaehkäisyä. Yksilön korostamisen olisi luullut innostavan kommentointiin etenkin kokoomusta ja miksei myös vihreitä ja kristillisdemokraatteja.

Lakiuudistuksen mullistava ajatus on, että sosiaalipalveluja tulee rakentaa kansalaisten tarpeiden mukaan.

Nykyisessä laissa periaate on pikemminkin päinvastainen: kansalaisten pitää itse yrittää sovittautua tarjolla oleviin palveluihin. Jos palvelut eivät ole olleet tarkoituksenmukaisia, on ongelmaa lähestytty hyvässä byrokratian hengessä: kansalaisten ehdotukset ja muutostoiveet koettu vain häiritsevinä.

Lausunnot sosiaalihuollon lakiluonnoksesta on nyt siis pyydetty ja saatu. Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut 130 lausunnonantajan kommentit yhteen – ja piilottanut yhteenvedon verkkosivujensa kätköön.

On ymmärrettävää, että ministeriöllä on viime viikkoina ollut sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen kanssa kiireellisempääkin tekemistä kuin tiedottaa sosiaalihuoltolain uudistuksen tämänhetkisestä tilanteesta.

Mutta ehkä juuri siksi lakiluonnos olisikin kannattanut ottaa esille juuri nyt, kun sote-palveluja jälleen yritetään vääntää johonkin muottiin. Uusi sosiaalihuoltolaki, sote- ja kuntauudistus ovat väistämättä tiiviissä kytköksessä toisiinsa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja niihin liittyvät lakiuudistukset sekä kuntauudistus lakeineen muodostavat toisiinsa kietoutuvan vyyhdin.

Tippaakaan ei olisi haitaksi, jos myös sosiaalihuoltolakia uudistettaessa tiedettäisiin, mitä kuntauudistus tuo tullessaan.

Myönteistä sosiaalihuollon lakiluonnoksessa on muun muassa se, että se korostaa ongelmien ennaltaehkäisyä.

Mutta miten saada ennaltaehkäisy oikein todella kuntien toimintaa ohjaavaksi, lailla varmistettavaksi periaatteeksi? Kokemuksen koulimina tiedetään, että kuntatalouden säästöt aina aloitetaan ennaltaehkäisevistä palveluista. Eikä kuntien säästämistarpeille nyt näy loppua.

Nykyinen sosiaalihuoltolaki on repaleinen ja moneen kertaan asetuksilla korjailtu ja viilailtu. Kokonaisvaltainen ote on puuttunut tai se on kadonnut matkan varrelle.

Mutta kokonaisvaltaista otetta on vaikea nytkään saada aikaan, kun vielä ei tiedetä, mitä kuntauudistus tuo tullessaan.

Sosiaalihuollon lakiluonnoksessa kunnille halutaan antaa väljemmät kädet palvelujensa suunnitteluun ja kehittämiseen. Tällöin kunnat voisivat paremmin ottaa huomioon asukaskuntansa palvelujen tarpeet. Kuntien päätösvalta palvelujen tarjoamisessa siis kasvaisi.

Mutta käytännössä tämä onnistuisi vain suurissa kunnissa. Pienillä kunnilla ei olisi mahdollisuutta hyötyä niille tarjotuista väljistä raameista: liikkumatilaa ei niukassa kuntataloudessa kuitenkaan olisi.

Ongelma linkittyy väistämättä kuntauudistukseen. Edelleenkin epäselvää on, onko isoja kuntia nyt siis tulossa vai ei.