Palvontaa, rituaaleja ja mantroja

Kirkosta eroaminen on nykyään helppoa. Ja hyvä niin. En halua kuulua taikauskoiseen instituutioon, johon minut on ilman lupaani liitetty. Olen mieluummin maailmaan heitetty kuin lammasmainen osa Kristuksen ruumiissa.

En myöskään halua edes symbolisesti syödä tätä ruumista, juoda verta, tai kantaa kaulassani keskiaikaista kidutusvälinettä. En halua olla missään tekemisessä sellaisen isän kanssa, joka rakastaakseen maailmaa, tarvitsee poikansa naulittavaksi ristille.

Kaikkivaltias tarvitsee apua löytääkseen ihmisten sydämiin. Niinpä kirkko on aina keskittänyt voimansa lapsiin. Nuorten rippileirit ovat pelottavan lähellä systemaattista aivopesua. Kun kokonaiset ikäluokat laitetaan rivissä tunnustamaan uskoaan, saa sana leiri hieman pahamaineisen kaiun.

Viikko palvontamenoja, rituaaleja ja uskonnollisten mantrojen hokemista ei kuulosta kovin terveeltä. Eikä sitä olekaan. Harhat, itsekseen puhuminen, ja syyllisyys täyttävät monen psyykkisen ongelman tuntomerkit. Hoidon sijaan me lähetämme lapsemme heidän syliinsä.

Jumalan sanaa on aina levitetty niin maa-, vesi- kuin ilmavoimillakin. Ja mikäpä on levittäessä, kun isosta kirjasta voi poimia yhtä hyvin käskyn kostaa kuin olla kostamattakin. Muistan omista kutsunnoistani, kuinka paikallisen pastorin silmät leimusivat hänen kannustaessaan nuorisoa milloin tykkimieheksi, milloin pioneeriksi. Laukaan seurakuntatalon seinään heijastetut kuvat panssarivaunuista ja konekivääreistä peittivät kuin taivaallisesta johdatuksesta tauluun hakatut kymmenen käskyä.

Myös sen viidennen.

On helpompaa oikeuttaa elämän lopettaminen, kun sotilaspastori kertoo Jumalan olevan aina Isänmaan puolella. Kun vastapuolen pastorit saarnaavat samaa roskaa, voi maailman aseteollisuus hieroa tyytyväisenä käsiään.

Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa. Kannatan tätä oikeutta. Minäkin haluan uskonnonvapautta, vapautta uskonnosta. Vaikka Raamatulla onkin ansaittu paikka kulttuurihistoriassa, en halua että minua hakataan sillä päähän. En halua lukea lehdistä sovinistisia, rasistisia enkä homofobisia kirjoituksia. Kun Paavi julistaa etteivät kondomit suojaa hiv-virukselta, Paavi tekee itsestään idiootin. Hassu hattu ja luja usko eivät muuta valhetta todeksi.

Minä en kuulu kirkkoon, koska ei ole Isää, Poikaa eikä Pyhää Henkeä. Ei suojelusenkeleitä, jotka valikoisivat tragedioista lapset jotka haluavat pelastaa, ei Herran tahtoa jolla selittää selittämätön.

Nainen ei ole syntynyt kylkiluusta, maailmaa ei luotu seitsemässä päivässä ja kiitos maailman hallitusten, helvettiäkään emme näytä tarvitsevan. Rukoukset eivät auta ja siunatut kompastelevat tällä Via Dolorosalla aivan yhtä paljain jaloin kuin siunaamattomatkin.

Sen sijaan että loisimme silmämme taivaaseen, meidän kannattaisi keskittyä tähän päivään. Koittaa luoda oma tarkoituksemme tähän tarkoituksettomaan maailmaan.

Kirjoittaja on punk-yhtye Aivolävistyksen laulaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.