Paperilla on arvoa

Jyväskylän yliopiston kirjastolla on yksi maamme hienoimmista paperisten sanomalehtien historiallisista kokoelmista. Kellareista löytyvät lähes katkeamattomana sarjana ensimmäisten sanomalehtiemme numerot jopa 1700-luvulta lähtien ja tähän päivään.

Olen saanut käyttää näitä kokoelmia yliopiston kirjaston varastossa. Istuin 1990-luvun alkupuolella lähes kaksi vuotta kellarissa ja tutkin lehtiemme kehitystä. Kävin lävitse numero numerolta esimerkiksi Keskisuomalaisen, Helsingin Sanomien, Sosiaalidemokraatin ja Uuden Suomen historian kaikki ilmestyneet numerot. Mittasin sivukokoja, otsikoita, kuvia ja laskin juttumääriä.

Väitöskirjani Kirja, kirjavampi, sanomalehti valmistui alkuvuonna 1995.

Nyt nämä sanomalehtikokoelmat uhkaavat joutua tilapulan alta tunkiolle.

Historian professori Ilkka Nummela pitää hanketta kulttuuriskandaalina (Ksml 20.9.). Paperiset sanomalehdet ovat historiantutkimuksessa tärkeä lähdeaineisto. Lehtien mikrofilmatut kopiot eivät voi originaaliaineistoa korvata. Eikä kaikkia lehtiaineistoja ole edes digitalisoitu.

Jyväskylän yliopiston kirjasto ei ole ainoa paikka, missä vanhoja sanomalehtiä säilytetään. Helsingin yliopistolla on hyvä kokoelma.

Jyväskylän yliopiston kirjaston painoarvoa ja merkitystä sanomalehtikokoelman tuhoaminen pienentäisi. Myös paperilla on merkitystä. Mikrofilmatuista sivuista ei pysty aistimaan paperin tunnetta eikä edes aina laskemaan kuin hyvin suurella vaivalla esimerkiksi lehden sivu- tai kirjainkokoa.

Toivottavasti sanomalehtien kulttuurihistoriallinen merkitys ymmärretään päätöksissä. Sanomalehdet ovat olleet yksi parhaimmista ajan kuvista. Siksi ne ovat myös monien tutkimusten historiallisia lähteitä. Meidän kannattaa arvostaa omaa historiaamme ja se tarkoittaa muun muassa sanomalehtien säilyttämistä myös paperisina versioina.

Paperin tulevaisuus on muutenkin Suomelle suuria asia. Teollinen ytimemme on 1800-luvun lopulta lähtien ollut metsässä ja metsäteollisuudessa. Erityisesti sotien jälkeinen talouskasvu syntyi paperiteollisuuden laajenemisesta.

1980-luvulla paperiteollisuutemme kansainvälistyi ja lähti aidosti maailmalle. Kotimainen, pirstaleinen yhtiökenttä yhdentyi fuusioilla. Seuraavassa vaiheessa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla paperiyhtiömme ostivat tehtaita Euroopasta ja Amerikasta.

Sitten tuli alamäki. Ostoissa taaperrettiin ja pian paperin kysyntä lähti Yhdysvalloissa laskuun.

Paperiteollisuudesta tuli 2000-luvulla taantuva toimiala. Se heijastui koko suomalaiseen kansantalouteen. Olimme saaneet nauttia metsäteollisuuden ja paperin kysynnän kasvusta ihan sieltä 1800-luvun lopun vuosikymmeniltä aina 2000-luvulle saakka.

Metsä on tuonut Suomeen sen vaurauden pohjan, jolla nyt elämme.

Siksi Björn Wahlroosin vertaus siitä, että Apple ajoi Suomen talousongelmiin on osuva. Apple iPhone tuhosi Nokian kännykkämenestyksen ja iPad puolestaan pisti lisää vauhtia paperiteollisuuden hiipumiselle.