Paras - ja niin vaatimaton

Keskisuomalaisuus on nousussa. Ainakin viime maanantaina siitä oli helppo vakuuttua, kun Keski-Suomen päivää juhlittiin virkeästi eri puolilla maakuntaa, pääasiassa talkoovoimin järjestetyissä maksuttomissa tilaisuuksissa. Monesta suunnasta tuli viestiä, että väkeä oli liikkeellä yllättävän paljon, vaikka oli maanantai ja vaalien jälkeinen päivä.

Tilaisuuksien suosio todistaa, että tämänkaltaiselle maakuntahenkiselle kansanjuhlalle on kysyntää. Keski-Suomen päivästä ei ole tehty pönäkkää eliitin pukujuhlaa. Tämä linja säilyköön!

KESKI-SUOMEN Liiton järjestämässä kaikille avoimessa keskustelutilaisuudessa Tanssisali Lutakossa pohdimme keskisuomalaista identiteettiä ja paikallisen kulttuurin kärkiä.

Työtapa oli hauska. Keskustelimme pöytäkunnittain vartin verran yhdestä teemasta, jonka jälkeen seuraavaa kysymystä sai pähkäillä uusien ihmisten kanssa. Ajatukset kirjattiin tussilla paperiseen pöytäliinaan, jolloin myös edellisen ryhmän kommentit tulivat tutuiksi.

Koolla oli sekalainen seurakunta kulttuurin tekijöitä ja kuluttajia. Jyväskylän ulkopuolelta olisin kaivannut enemmän edustusta, mutta moni aktiivisista toimijoista lienee ollut samaan aikaan oman kotipaikkansa maakuntapäivän tapahtumissa.

KESKISUOMALAISESTA erinomaisuudesta vallitsi yllättävä yksimielisyys. Olemme parhaita - ja silti niin vaatimattomia.

Sitäkään ei harmiteltu, että Keski-Suomi on Suomen maakunnista nuorimmasta päästä. Maakuntamme syntyhän ajoittuu 1800-luvun puoliväliin ja juuret Pohjanmaan, Savon ja Hämeen takamaihin.

"Olette ahkeria kuin pohjalaiset, harkitsevia kuin hämäläiset ja iloisia kuin karjalaiset", näin luonnehti eräs "junan tuoma" keskisuomalaisia. Eri heimojen sekoittuminen nähtiin yleisesti keskisuomalaiseksi rikkaudeksi, eikä suinkaan oman identiteetin puutteeksi.

Keskisuomalaiset ovat suvaitsevaisia ja avoimia niin uusia asioita kuin ihmisiäkin kohtaan. Tämänsuuntainen luonnehdinta nousi esille yllättävän monen muualta maakuntaan tulleen ihmisen kommenteissa.

Avoimuus on merkinnyt avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Se on poikinut maakuntaan esimerkiksi Viitasaaren Musiikin ajan, joka on kansainvälisestikin ainutlaatuinen aikamme taidemusiikin festivaali.

KUINKA KAIKKI tämä erinomaisuus käännetään kulttuurin ja samalla maakunnan kukoistukseksi? Se olikin visaisempi kysymys, johon ei yhdessä illassa vastausta löytynyt.

Ainakin liika vaatimattomuus ja toisaalta kateus muiden menestyksestä joutavat jorpakkoon. Yhteishenkeen kuuluu myös yhteinen ylpeys omasta maakunnasta.

Kun joku Keski-Suomessa menestyy, se olkoon kaikkien meidän yhteinen ilonaihe. Hankasalmen Voicen ponkaisu Suomen parhaaksi kuoroksi saakoon rinnat röyhistymään koko maakunnassa Jämsästä Pihtiputaalle.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.