Paras poliisisarja nähdään yömyöhällä

Asenteita on useita, mutta makuni mukaan 2002 alkanut sekä viikko sitten 4. kautensa Suomessa aloittanut, enimmiltään David Simonin ja HBO-yhtiön Langalla (The Wire) on paras poliisisarja. MTV3 esittää sitä mielettömään aikaan, kuten edeltäjäänsäkin, ambulanssien kuljettajista kertonutta Hätätilaa (Saved), jossa etenkin Tom Everett Scott (Wyatt) teki erinomaisen roolityön.

Ylisanat ovat tarpeellisia, koska Langalla on kaikkea tätä: unohtumaton, hyvin realistinen ja koruttomasti paisuttelematon. Siinä luotaillaan erilaisin näköalaisuuksin huumeiden ja murhien tutkimuksia Baltimoressa. On toimintaa, on mutkikkuuksia, on salakuuntelua ja seurantojen vyyhtejä. Kerronta tapahtuu sekä poliisien että heidän kohteittensa myötä. Sarja vangitsee jopa kokonaisen maailmankaikkeuden, jossa erot hyvän ja pahan sekä rikosten ja rangaistusten välillä joutuvat keskinäisiin haasteisiin vaihtelevissa käänteissä.

Edellisessä, 3:lla kaudella huumesota oltiin häviämässä, kun kadut täyttyivät ruumiista. Epätoivoinen pormestari vaatii tuloksia jo ennen vaalipäivää. Poliiseilta olivat panokset vähissä. Ns. langat eivät auttaneet eivätkä myöskään kyttäyskeikat tai kiinniotot kaduilla. Vaikka etsivä James "Jimmy" McNulty ( Dominic West) ja hänen yksikkönsä yrittivät kaikkensa, diilerit olivat aina askeleen verran edellä.

HBO tietää, miten laadukkaita sarjoja tehdään. Langalla on saanut ja tulee saamaan ylistystä, kuten tässä ja nyt. Lähimmäksi sijoittunee David Chasen ja myös HBO:n tuottama Sopranos. Siinäkin valttina on karu realistisuus.

Langalla-sarjassa rikollisten alamaailmassa on rankkaa elää, ja siellä lähtee henki, jos ei pidä varaansa. Tosin poliisitkaan eivät välttämättä ole huumediilereitä ja ihmissalakuljettajia parempia. Sarjassa ei kuvata mustavalkoista maailmaa, niin kuin monissa muissa amerikkalaisten tv-yhtiöiden sarjoissa. Kukaan ei ole sen paremmin hyvä kuin pahakaan, vaan jokainen vain sattuu olemaan siinä tilanteessa kuin on, joko omasta syystään tai jostain ulkopuolisesta syystä.

Toisen kauden jaksoissa näytettiin suorasti lesboparin yksityiselämää. Ehkä se oli tarpeellista, ehkä ei. Juuri alkaneen kauden perustana on muun muassa se, että huumejengit ammuskelevat toisiaan. Eikä amerikkalaisia tabuaiheita nytkään vältellä. Juonien kulku on nopeaa, ja katsojat pysyvät kiinnostuneina mukana, elleivät nukahda klo 00.50.