Parasta ennen -päivämäärä

Mikä on pätkätyöläisen parasta ennen -päivämäärä? Tällä kysymyksellä eräs nuori nainen yllätti minut ja pari muuta työnantajan edustajaa Journalistiliiton järjestämässä Pätkätyöseminaarissa viime viikolla.

Oli hätkähdyttävää kuulla työuransa alkuvaiheessa olevan koulutetun ihmisen olevan huolissaan arvostaan ja arvostuksestaan työmarkkinoilla. Onhan viime vuosina nimenomaan vanhempaa väkeä pistetty vastoin tahtoaan työpaikoilta pois ja annettu heidän ainakin rivien välistä ymmärtää "parasta ennen -päivän" umpeutuneen aikoja sitten.

Keskusteluissa kävi ilmi, että moni nuori on nyt huolissaan tulevaisuudestaan työmarkkinoilla. Vakinainen työpaikka tuntuu jäävän vuosi toisensa jälkeen haaveeksi, vaikka työnsä kuinka hyvin tekisi. Se luo epävarmuutta elämän suunnitteluun, perheen perustamiseen ja asunnon hankintaan.

Perusteetonta määräaikaisuutta ja sopimusten ketjuttamista ei pidä hyväksyä. Hyvänä voi sen sijaan pitää sitä, että työpaikoilta sairauden, perhevapaiden, lomien tai muiden perusteltujen syiden vuoksi tilapäisesti poissaoleville edes otetaan joku sijainen.

Määräaikainen työkokemus on yhtä arvokasta kuin vakinainenkin. Usein erilaisia määräaikaisia töitä paiskinut on saanut monipuolisemman työkokemuksen kuin saman ajan vakinaisena ollut. Pätkätyö on työttömyyttä parempi vaihtoehto.

Tämän päivän vastavalmistuneet ovat samassa surkeassa jamassa kuin 1990-luvun lamavuosina työpaikkoja metsästäneet. Erona on kuitenkin se, että tulevaisuuden työvoimapula kolkuttelee jo ovella. Tietoisuuden tästä toivoisi nostavan pätkätyöläisten itsetuntoa.

TYÖMARKKINAJÄRJESTÖT ja hallitus sopivat keskiviikkona tavoitteista, joilla Suomen talouskasvu turvataan väestön ikääntyessä. Jopa 90-kohtainen toivomuslista saatiin aikaiseksi, kun kiperin kysymys - eläkeiän nosto - jätettiin suosiolla erilliselle, Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantalan johtamalle työryhmälle.

Muutamia työurien pidentämistä auttavia asioita listalle sentään saatiin. Kaikille peruskoulun päättäville halutaan taata pääsy koulutukseen tai erityisiin tukitoimiin. Näin nuorille ei tule turhia luppovuosia. Pahimmillaan ne johtavat pysyvään työelämästä syrjäytymiseen.

SIIVOOJIEN vähimmäispalkkojen nouseminen lähivuosina 20 prosentilla oli viikon hyvä uutinen. Kukaan tuskin kadehtii roimaa korotusprosenttia, kun vähimmäispalkka on nyt alle 1 300 euron.

Palkansaajien keskusjärjestön SAK:n julkistamista ehdotuksista verotuksen uudistamiseen löytyy sen sijaan siivoojille kielteinen asia: kotitalousvähennyksen karsiminen. Nykyiset vähennykset ovat tehneet siivousavun käyttämisen keskituloisellekin perheelle mahdolliseksi.

Siivoojien palkankorotukset nostavat palvelun hintaa. Tämä yhdistyneenä kotitalousvähennyksen poistoon pakottaisi valitettavasti monen perheen luopumaan kiireiseen arkeen arvokasta helpotusta tuoneesta avusta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.