Parhaat amerikkalaiset joulutarinat kestävät aikaa

Hyvää joulua! Häivy!”

Roope Ankan oveensa naulaama joulutervehdys ei ainakaan syyllisty ulkokultaisuuteen. Kitupiikin pitäisi kuitenkin kiittää joulua olemassaolostaan.

Roopen ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1947 Carl Barksin sarjakuvanovellissa Joulu Karhuvuorella. Barks otti Roopelle (Scrooge McDuck) nimen ja muutaman ominaisuuden Charles Dickensin Saiturin joulu -pienoisromaanin päähenkilöltä Ebenezer Scroogelta.

Arvostetuin Disney-artisti Barks ei itse ollut lainkaan jouluihminen, mikä näkyy hänen noin kolmessakymmenessä Ankkalinnaan sijoittuvassa joulutarinassa ajattomana tuikeutena.

Raymond Carverin novelli Vakava keskustelu (valikoimassa Vielä yksi asia) käsittelee juhlapyhiin liittyvää räjähdysherkkyyttä, kun kasautuneet emotionaaliset pettymykset kohtaavat odotusarvojen pakko-onnen. Novellissa asumuseron jäytämä mies käy jouluvierailulla vaimonsa ja lastensa luona, mistä seuraa arvoituksellista murhetta ja uhkaa carverilaisittain.

Vastakkaista tunnelmaa ilmentää Louisa May Alcottin klassikkoromaani Pikku naisia. Vaikka Marchin perheen varat ovat vähissä ja isä sisällissodan rintamalla, toimeliaat siskokset luovat elämänhalullaan joulun yhdessäoloon aitoa iloa.

Philip Van Doren Stern oli melko tuntematon historioitsija, joka kirjoitti enimmäkseen Yhdysvaltain sisällissodasta. Hänen alun perin 200 kappaleen omakustannepainoksena julkaisemansa novellin The Greatest Gift elokuvasovitus Ihmeellinen on elämä koskettaa edelleen miljoonia ihmisiä joka joulu.

Joulun ja rakkauden hienoimman olemuksen rinnastaa nokkelasti O. Henryn novelli Tietäjien lahja. Heinäkuussa edesmennyt säveltäjä Einojuhani Rautavaara teki kauniista tarinasta samannimisen oopperan 1990-luvun alussa.

Klassisin amerikkalainen jouluteksti on newyorkilaisen professorin Clement C. Mooren lapsilleen kirjoittama runomuotoinen joulupukkitarina Yksi yö jouluun (1823), jonka Mooren vaikuttunut ystävä lähetti pieneen sanomalehteen.

Vähitellen lehdestä toiseen levinnyt Yksi yö jouluun saavutti vuosikymmenten saatossa valtavan suosion muuttaen mielikuvan joulupukista. Ankarasta ja pelottavasta hahmosta tuli hyväntuulinen, rusoposkinen porokruisailija.

Alkuperäistekstin rytmin ja täydet riimit voi tarkistaa YouTubesta. Bob Dylanin lukemana ’Twas the Night Before Christmas kuulostaa sopivan kummalliselta.

Suomennos on hivenen valju, mutta välittyy siitäkin lasten jouluun sisältyvä taika. ”Pian porot jo ilmassa lensivät / pikku rekeä perässään vetivät. / Pukin kuulin huutavan taivaalta: / Hyvää joulua! Kauniita unia!”

Kirjamaa USA -juttusarja matkaa halki Yhdysvaltain kirjallisuuden.

Sarja päättyy tähän osaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.