Pari sanaa sängystä

Olen kuullut, että monilla on tapana käyttää mobiililaitteita sängyssä. Olen aika varma siitä, että sängyssäkin surffataan netissä ja seurataan sosiaalista mediaa. Ymmärrän kyllä syyt moiseen käytökseen, mutta silti se tuntuu oudolta.

Voi olla, että olen 50-vuotisen elämäni aikana koskenut sängyssä kännykkään, mutta tuskin edes kolmea kertaa. Herätyksen sammuttamista ei lasketa. iPad ei ole koskaan edes käynyt makuuhuoneessa, läppäristä puhumattakaan.

Kyse ei ole siitä, että olisin pyhittänyt sängyn nukkumisella, vaikka toki olenkin. Sänky kutsuu, kun mennään nukkumaan, ja sängystä noustaan ylös, kun on heräämisen aika. Tämä ei ole periaatekysymys, ainoastaan vakiintunut käytäntö.

Ajatus siitä, että näpräilisin sängyssä tietotekniikkaa, tuntuu vaivalloiselta. Miksi ihmeessä näpräilisin, kun laitteita on helpompi ja kätevämpi käyttää muualla?

On paljon vakavampiakin riippuvaisuuksia kuin some-riippuvaisuus, enkä paheksu ketään, joka facebookkaa sängyssään. Ihmettelen vain, miksi nähdä moista vaivaa, kun ei kerran pakko ole? Paraskaan päivitys, oma tai muiden, ei kuitenkaan pärjää tyynylle ja peitolle.

Laiska ihminen ei halua tehdä sängyssä muuta kuin maata. Enkä osaa edes kuvitella niin mielenkiintoista ihmistä, että haluaisin olla tietoinen hänen tekemisistään lähes reaaliajassa. Ja itsestäni tiedän varmuudella, että en niin mielenkiintoinen ja tärkeä ihminen ole, että minun pitäisi sängyssäkin raportoida elämästäni someen.