Parisuhdetta hoidetaan, entä ystävyyttä?

Osoitteet vaihtuvat. Siviilisäädyt ja sukunimet muuttuvat. Tulee koiria, vauvoja ja nimityksiä.

Pysyykö ystävyys mukana näissä tienristeyksissä?

Sen olen tähän mennessä ymmärtänyt, että parisuhdetta kannattaa ja tarvitsee hoitaa. Tilanteesta riippuen pitää nostaa pöydälle kissa tai virtahepo.

Ystävyyssuhteiden hoitaminen on jäänyt vieraaksi. Olen tuudittautunut siihen, että hyvä ystävyys rallattelee eteenpäin itsestään, on helppo energianlähde, kun se on kerran alkanut. Hyvä ystävyys on tuntunut maailman vaivattomimmalta ihmissuhteelta. Ja silti niin antoisalta.

Kunnes nyt ruuhkavuosina minusta on alkanut tuntua siltä, että ilman vaivannäköä saan jatkaa pitkospuilta yksin.

Maantieteellinen etäisyys ei merkitse ystävyydessä mitään. Aikaakin saa vierähtää. Kun yhteys on kunnossa, juttu jatkuu pitkänkin tauon jälkeen luontevasti.

Vaan entäs jo ystävyys ei enää hoilailekaan menemään niin kuin joskus, sivuikkuna auki kesäyössä?

Kahden ihmisen väliltä voi yhtäkkiä puuttua sanat, vaikka yhteistä olisi historia, musiikkimaku ja äidinkieli.

Jos kysyy ihmisiltä, mikä heille on tärkeää, yleensä ensimmäisten asioiden joukossa mainitaan ystävät.

Siihen nähden on ihme, miten heikosti ystävyyksiä hoidetaan. Ystävyyden annetaan liian usein mieluummin kuihtua pois kuin otetaan riski ja sanotaan, miltä minusta nyt tuntuu.

Mutta kun... Ystävyydenhän piti olla hauskanpitoa ja tukea. Älä pilaa ystävyyttä tekemällä asioista ongelmia!

Ystävyyden menetys, tai edes pelko siitä, on kipeä kokemus. Terapia on auttanut monia perheitä ja pariskuntia. En ole kuullut kenenkään hakeutuneen ystäväterapiaan. Malli on se, että jos tulee säröjä, olkoon.

Sitä toistetaan kaikkialla, että parisuhteessa on tärkeää puhua keskinäisistä toiveista ja odotuksista. Miksei samaa ajatusta voisi soveltaa myös ystävyyssuhteissa? Osapuolten välinen tunneside muodostuu niissäkin parhaimmillaan vahvaksi.

Sitä paitsi: Monelle juuri ystävyys edustaa pysyvyyttä tänä aikakautena, jota leimaavat pätkätyöt ja pätkärakkaudet.

Ystävyys elää yhteisistä hetkistä ja muistoista. Niitä kuitenkin tarvitaan lisää. Kesä 1997 oli ja meni.

Ystävyys tarvitsee aika ajoin päivityksen. Muuten kavennutaan vanhoihin rooleihin. Silloin yhteiset vuodet eivät ole voimavara, vaan kummitus.

Hyvässä ystävyydessä, jos jossakin, saa olla täysin vapaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.