Parisuhteen kyselytunnilla

Eräs avioliittotyötä tekevä järjestö kysyi, olisiko minulla aikaa gallupin tekemiselle. Sellaiselle mediaa kiinnostavalle, josta revittäisiin otsikoita - myyviä, mahdollisesti. Työtä pelkäämättömänä vastasin, että aikaa on. Kysymykset tulivat sähköpostiini suoraan pääkaupungista. Ne olivat asiantuntijoiden laatimia. Lähdin kadulle kyselemään. Ensin Jyväskylään, sitten Helsinkiin.

ALKU oli aika vaikea. On ihan eri asia sopia haastattelu kuin pysäytellä tuntemattomia ohikulkijoita, että anteeksi, olisiko hetkinen aikaa. Joo, ei vie kauaa, ehkä kolme minuuttia.

Helsingissä se oli vallan kamalaa. Ehkä ihmisiä kuormitetaan siellä alvariinsa gallupeilla, koska kukaan halunnut vastata. Kaikki tahtoivat vain etsiä uusia kesämekkoja ja partavettä. Nieleskelin. Nyt turha arkuus pois. Tässä tienataan uusia kesärenkaita ja juna kotiin lähtee ihan kohta.

Sain ajatuksen pysäytellä odottelijoita. Missä kaikki stadilaiset odottelevat? No Stokkan edessä, tietysti. Hankkiuduin sinne. Johan alkoivat vastaamaan.

Yllätyin. Tavallisen näköiset ihmiset olivat odottamattoman syvällisiä. Raksamiehet, perheenäidit, nuoret tytöt, naimattomat neiti-ihmiset ja kirkasotsaiset opiskelijapojat. Ensimmäisen kysymyksen kuultuaan moni punastui, mutta kaikilla oli mielipide.

NYT HEITIT KYLLÄ PAHAN, he sanoivat. Enkä minä kysynyt kuin mikä on parasta aviosuhteessa. Citysinkutkin saivat vastata. Kirjoitin muistiin: parasta on yhteinen aika, turvallisuus, luottamus ja jatkuvuus. Vain eräs 71-vuotias leskimies mainitsi seksin.

Mistä nyt revitään lööpit? Sitten kysyin, mikä rikkoo aviosuhteen. Lähes puolet vastasi pettäminen ja uskottomuus. Avot. Kysyn vaan, mistä on revitty ne lukuisat lööpit suomalaisten syrjähypyistä? Kukaan vastaajista ei halunnut tulla petetyksi. Yksi kertoi näin käyneen ja siihen se liitto sitten hajosikin. Olivat kyllä yrittäneet korjailla.

NUOREMPI VÄKI painotti harkintaa. Kannattaisi harkita, että meneekö naimisiin. Vaikka olisi mahtavaa löytää joku, jonka kanssa voisi elämänsä jakaa, näillä hommilla ei pidä ruveta leikkimään. Asia pitää ottaa tosissaan, sanoi mies, 24. Sitten hän kertoi nähneensä liian monta purkautunutta kihlausta kaveripiirissä. Elämä opettaa.

Ja moni halusi oppia. Kolme neljästä, siviilisäätyyn katsomatta, kannatti avioliiton kausihuoltoa. Vähän niin kuin autojenkin kanssa. Ei siihen mitään kummempaa kriisiä tarvittaisi, senkun vaan päivitettäisiin, missä mennään ja purettaisiin suurimmat patoutumat.

Seksiä kaipaava leskimies tiesi, että avioliitto voi kaatua pikkuasioihin ja lääkkeeksi hän tarjosi tasapainoon pyrkimistä. 44-vuotias eronnut, toisella kierroksella oleva perheenäiti arveli huoltotoimenpiteiden katkaisevan vihan kierteen.

Huokasin syvään. He olivat oivaltaneet paljon, millainen lööppi tästä sitten revittäisiin? Vastauksen sain muutaman ihmisen suusta: mediaa ja asenneilmapiiriä pitäisi muokata avioliitolle myönteisemmäksi. Se kun ei ole mikään Salatut Elämät.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.