Parisuhteen luottamus on ihan muuta kuin kyttäämällä vahvistuva voimavara

Luottamus on parisuhteen kulmakivi. Luottamuksesta puhutaan paljon, mutta sen esiintyminen suhteissa ei liene yhtä yleistä kuin sen toivominen.

Pettymysten täyteisillä rakkauden markkinoilla luotettavuus on arvokasta. Harvassa ovat sellaiset treffi-ilmoitukset tai seuranhakuohjelmat, joissa ei mainittaisi luotettavuutta toivekumppanin tärkeänä ominaisuutena.

Luottamuksenkaipuuta voisi kai selittää ainakin nykyisellä hupiliittoihin perustuvalla suhdekäytännöllä. Nykymallin mukaan liitot solmitaan hupiliitoiksi: kun hupi lakkaa, loppuvat liittokin. Näistä liitoista lähdetään heti, kun huuma loppuu ja arki astuu mukaan kuvioon.

Erot toistuvat yhä uusissa suhteissa.

Kun siis ihminen kuvittelee löytäneensä onnen, viedään se kaikki häneltä yllättäen pois. Tätä sitten toistetaan, kunnes kirkassilmäisinkin optimisti menettää uskonsa ikuiseen rakkauteen.

Ja kun on eronnut enemmän kuin riittävästi, on henkinen turpiinsaantikerroin rakkaussuhteissa sen verran korkea, että luottamuksen rakentaminen on hankaloitunut merkittävästi.

Itse ei siis enää luoteta, mutta kaipaus luotettavaan partneriin kasvaa.

Netin keskustelupalstojen aktiivikäyttäjänä saa päivästä toiseen seurata uusia parisuhdeaiheisia viestiketjuja. Yksityiskohdat vaihtuvat, mutta ongelma on sama. Luottamuspula. Milloin kaivellaan kännykkää, milloin tietokoneen viestihistoriaa ja milloin soitellaan kavereita läpi.

Huvittavimmalla tavalla luottamuspula ilmeni viestiketjussa, jossa nainen tarvitsi apua puolisonsa syntymäpäivälahjan kanssa. Tämä vaimo oli ajatellut ottaa itsestään tyylikkäitä eroottissävytteisiä kuvia ja antaa sellaisen kehystettynä aviomiehelleen.

Keskustelunaloitus herätti kuitenkin luottamuspulaa potevissa aikamoisen äläkän. Yleinen mielipide oli, että vaimon ei kannattaisi ottaa kuvia lainkaan, jottei hänen miehensä myöhemmin eron koittaessa yrittäisi kiristää häntä kuvalla tai laittaisi sitä nettiin.

Tällä logiikalla ei kannata edes harrastaa seksiä, koska entinen kumppanihan voi koska tahansa kirjoittaa seksikokemuksistaan nettipalstalle.

Ylipäänsä ehkä olisi parasta, ettei puhu mitään lapsuudestaan, töistään, harrastuksistaan tai oikeastaan yhtään mistään, jota kumppani voisi käyttää aseena. Puolisohan voi suhteen päättyessä alkaa kiristää tiedoillaan.

Kumppanin ei myöskään kannata antaa jutella ystävien tai sukulaisten kanssa, koska kommunikoinnissa piilee aina mahdollisuus juonittelulle. Uhkarohkeaa olisi myös antaa puolison korjata autoa, sillä armas aviosiippahan voi koska tahansa sabotoida auton jarrut.

Kannattaa myös vältellä kumppanin tekemää ruokaa tai kaatamaa juomaa, koska on mahdollista, että rakas puoliso myrkyttää ruuan ja juomat. Varminta on siis syödä vain eineksiä ja juomia, joiden pakkaus on varmasti ollut kiinni ennen avaamista.

Ja kun kerran epäilemään aletaan, niin aika arveluttavaa on myös se, että kumppani lähtee joka aamu johonkin aamuhämärissä. Toki hän kertoo menevänsä töihin, mutta voiko siihen nyt sitten luottaa.

Ylipäänsä kannattaa aina kytätä puolison puuhia, koska jotain vikaa siinä varmasti on. Ei se takuulla ole luottamuksen arvoinen.

Vai voisiko kuitenkin olla niin, että se paljon kaivattu luottamus rakentuu vain luottamalla?

Luottamus kun koostuu monista osa-alueista; minusta, hänestä, meistä ja muista. Siitä, että luottaa itsensä lisäksi siihen toiseen.

Sekä siitä, että luottaa johonkin, joka vallitsee kahden ihmisen välillä.

Kirjoittaja on provosointia harrastava kuvataiteilija ja median sekatyöläinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.