Pelaajat ovat ihmisiä

Yleisö pauhaa, nimmareita kerjätään, suurista palkoista revitään otsikoita. Ammattikiekkoilijan elämä on monen sivustaseuraajan mielestä lähes unelmaa. Saat korvausta työstä, joka on samalla se lapsuuden harrastus.

Mutta mikään maine tai mammona ei suojaa elämän realiteeteilta. Pelaajat ovat myös ihmisiä.

Lauantaina Jyväskylässä kentälle luisteli Jokerien numero 11, Tomek Valtonen, joka kovana pelaajana on aina katsojien erityishuomion alla. Kotikaukalossa fanien suuri suosikki, vieraskaukaloissa vihattu vastustaja.

Jyväskylässä Tomek pelasi sydän murtuneena. Vain muutamaa päivää aikaisemmin hän sai järkyttävän uutisen, rakas isä oli kuollut sairaskohtaukseen ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Tomek vietti muutaman päivän äitinsä kanssa Kiteellä murheen murtamana, mutta päätti ajaa Jyväskylään tappioputkessa ollutta joukkuettaan auttamaan.

Kuinka moni katsomoon saapunut tiesi Tomekin sisällä myllertävistä tunteista? Kuinka moni heistä olisi vastaavassa tilanteessa mennyt työpaikalleen? Ja kun pelaaja vetää päälleen pelipaidan ja kentälle luistelee, niin annetaanko hänelle oikeus olla huono tai keskinkertainen vain sen takia, että peukalo tai sydän on murtunut?

Tomek oli kentällä ammattilainen, peliasun alla sureva ihminen.

Samana lauantaina, kun Tomek Valtonen luisteli Jyväskylässä kaukaloon, Montreal Canadiensin Saku Koivu kertoi Torontossa TV-haastattelussa hänen viiden vuoden syöpätestin tuoneen hienon uutisen - "cancer free". Saku on nyt lääketieteen tutkijoiden mukaan lopullisesti voittanut taistelunsa syöpää vastaan. Onnittelut.

Sakun sairastuminen oli shokki kiekkomaailmalle. Samoin John Cullenin, Mario Lemieuxin ja viimeksi NHL-tulokas Phil Kesselin syöpään sairastumiset. Nuoria miehiä, ihailtuja huippupelaajia. Miljonäärejä.

Jani Hurme oli kaksi ja puoli vuotta pelaamatta. Hän jäi eloon vain uskomattoman hyvän fysiikkansa ansiosta.

Baltimorelaisen sairaalan ylilääkärin vierailu Janin huoneessa kertoo kaiken siitä, miten lähellä kuolemaan SM-liigan tämän hetken ykkösmaalivahti kävi. "Tulin katsomaan, miltä kuollut mies näyttää", oli ylilääkärin pilke silmäkulmassa annettu kommentti. Kaikkien arvojen mukaan Janin olisi pitänyt kuolla.

Sairaudet eivät valitse kohteitaan palkan tai statuksen mukaan.

Joku viisas on joskus sanonut, että elämän suurimmat stressit syntyvät läheisen kuolemasta tai vakavasta sairastumisesta, avioerosta ja muutosta.

Voin sanoa, että huippukiekkoilija ei ole mitenkään erilaisessa asemassa "tavalliseen" ihmiseen verrattuna, mitä näihin stressitekijöihin tulee.

Pitääkö siis hallille saapuvien katsojien käsitellä pelaajia silkkihanskoin? Ei missään tapauksessa. Kannustakaa omia, buuatkaa vieraita.

Jokainen pelaaja tietää olevansa mukana julkisessa ja rakastamassaan työssä, missä katsojat maksavat heidän palkkansa. Se on pelin henki ja pitääkin olla.

Mutta aina joskus on hyvä pysähtyä miettimään, että esimerkiksi Jokerien ja Montreal Canadiensin numerot 11, Tomek ja Saku, pelasivat lauantaina ottelunsa ihmisen tunneskaalan ääripäissä.

Kirjoittaja on Ottawassa asuva jääkiekkoasiantuntija.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.