Pelmenian maat jyräsivät taas meitin

Niinhän siinä kävi, ettei jääkiekon maailmanmestaruutta Suomeen tullut. Reilummalla tuomaripelillä olisimme olleet ainakin neljänsiä, luultavasti jopa mitaleilla.

Vääryydet alkoivat, kun Leo Komarov tuomittiin muka polvitaklauksesta. Hänet pitäisi hyvitykseksi kutsua kunniajäseneksi Suomen Polviyhdistykseen. Se on polvivaivoista kiinnostuneiden ortopedien puulaaki, johon itsekin onnistuin liittymään noin vuosi sitten, vaikka muodollinen lääkärin koulutus puuttuukin. Käytännön kokemusta polviongelmista sen sijaan on runsaasti, sekä Google-lääkärin pätevyys. Mistäpä uusinta tietoa paremmin saisi kuin kuulumalla tuollaiseen erikoisyhdistykseen.

Viime syksynä osallistuin yhteen kurssitilaisuuteenkin Tampereella. Olo oli kuin valelääkärillä konsanaan. Menomatkalla keksin itselleni varmuuden vuoksi lumetyöpaikan, jos joku sattuisi jotain kyselemään. Mieleen tulivat pätevän kuuloiset Jyväs-Orto ja Päijät-Orto, mutta kumpaakaan ei tarvittu. Kenenkään kanssa ei tarvinnut koko päivänä puhua sanaakaan.

Matkalla mietin valmiiksi senkin, otanko tyköistuvan vai hieman väljemmän lääketehtaan tuulipuvun. Väljempi olisi ehkä parempi, mahtuisi fleece alle.

Sekin pohdinta oli turhaa, sillä tuulipukujen jakelupistettä tai mitään muutakaan korruptiota ei näkynyt. Ilahduttavasti jopa kahvikupponen piti maksaa itse. Nykylääkärit ovat näköjään niin selkärankaisia, etteivät lääketehtaat heitä yritäkään voidella.

Luentojen anti oli mielenkiintoista ja päivän aikana oppi ainakin polven osat latinaksi, kun ahkerasti googletti. Ehkä pieni operaatiokin onnistuisi, vaikka leikkausvideoiden aikana lähinnä pidättelin oksennusta. Joitakin konsultointityyppisiä tehtäviä olen jo saanut, kuten työkaverin uunituoreiden polven magneettikuvien analysoinnin. En nähnyt niissä mitään poikkeavaa, pelkkää mössöä vaan, ja samaan lopputulokseen päätyi aikanaan lääkäri.

Sen pystyn ainakin varmasti sanomaan, ettei Komarov tehnyt polvitaklausta.

Kiistatilanteissa tuomiovallan voisi hyvin antaa television katsojille. Kännykkä-äänestys vain nopeasti pystyyn, pitääkö antaa jäähy tai hyväksytäänkö maali. Kun äänen hinta olisi vaikka viisi euroa, saisi Kansainvälinen Jääkiekkoliitto hyvät rahat tililleen, ja voisi palkata laadukkaampia erotuomareita.

Sen sijaan Euroviisuista puhelinäänestys pitäisi poistaa kokonaan ja antaa valta eri kansallisuuksista kootulle yhdelle raadille. Nykyään kaikilla näyttää olevan kännykät myös entisessä itäblokissa ja finaalivalinnat olivat sen mukaisia, kun naapurimaat äänestivät surutta toisiaan.

Ylipäätään maita on mukana jo niin paljon, että aivan hyvin voitaisiin palauttaa kylmän sodan aikainen kahtiajako ja Pelmeniat sun muut kilpailisivat Sopotin laulufestivaaleilla.

Pertti Kurikan Nimipäivät ei siis laula tänään finaalissa, mikä harmittaa kovasti. Menestys toki jatkuu kotimaassa.

Olen kerran nähnyt bändin livenä keikalla ja se riitti ikifaniuteen. Jotkut vaan menevät suoraan sydämeen, toiset eivät.

Hävisin itseni kanssa lyömäni vedon viisuvoittajasta, mutta en valmistakaan nahkaisesta punk-käsirenkaasta lihakeittoa kuten uhosin vaan käytän sitä hautaan asti merkkinä siitä, että me suomalaiset sentään olemme rehtiä punk-kansaa emmekä mitään höyhenissä pelehtijöitä.

Lopuksi vitsi. Ruotsalainen, suomalainen ja venäläinen jääkiekkoerotuomari viettivät saunailtaa. He ryhtyivät kilpailemaan, kuka on pisimpään löylyissä. Suomalainen voitti, sillä hän vihelsi pilliin, jolloin muut lähtivät soittamaan videotuomarille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.