Peltipoliisi vei neitsyyteni

Foto olis kiva ylläri, luki muinaisten aikojen kirjeenvaihtoilmoituksissa. Siis aikakaudella kynä ja paperi. Mahtoi muuten olla silloin(kin) hintavat postimaksut, koska ulkomaan kirjeet raapustettiin seitinohuelle lentopostipaperille. Sellaiselle läpinäkyvälle arkille, jonka alla käytettiin erillistä apuviivastoa, että kaunokirjoitusrivit menivät suoraan. Oi aikoja, oi askarteluja.

Hiljattain tuli nuoruusajat mieleen, kun sain perinteistä kirjepostia. Tuli valokuvaylläri, mutta se ei ollut kuoressa mukana, vaan Malmin poliisilaitoksella Helsingissä. Siellä sijaitsee Poliisin liikenneturvakeskus, joka hoitaa keskitetysti koko Suomen liikennekameroiden otokset ja niistä aiheutuvan kirjeenvaihdon.

Olin saanut elämäni ensimmäisen ylinopeussakon. Neitseellinen tapaus oli yllätys, koska peltipoliisi oli räpsähtänyt huomaamatta. Aika jännittävää oli odottaa, että mitä siitä seuraa.

Onneksi odotusaika ei ollut pitkä. Tapaus Varonen oli tutkittu ja tuomittu 10 päivässä. Ihailtavaa tehokkuutta virkakoneistolta, jonka ratasta harvemmin kuulee kehuttavan ripeäksi.

Jo ensimmäisessä kirjeessä kerrottiin selkeästi, mitä oli tullut tehtyä. Todettiin, että teknisin vähennyksin nopeutta oli 70, kun se sallitusti sai olla 60.

Ilmoitettiin myös, että valvontalaite oli ottanut kuvan valtatie ysillä Korpilahden risteyksen kohdalla. Niinpä tietysti. Kaikkihan sen paikan tietää, missä 80:n rajoitus muuttuu 60:ksi. Tai ainakin ne lähes 7 900 kuljettajaa, jotka viime vuonna saivat myös kuvansa poliisin arkistoihin kyseisestä sakkorysästä.

Korpilahden kamera on takuuvarma tulonlähde valtiolle, kuuden kärjessä kaikista valtakunnan tolpista. Veikkaan, että tästä vuodesta tulee ennätyssaldo, sen verran tiuhaan siellä kamera räpsii huhujen mukaan.

Mitäpä siinä. Ylinopeus todettu enkä minä vastaan pullikoinut, vaikka siihen ystävällisesti annettiin mahdollisuus. Kirjeessä kysyttiin, olinko ajoneuvon kuljettaja tapahtumahetkellä ja myönnänkö rikkomuksen. Käsi ylös ja anteeksi.

Sain jopa antaa oman lausuman tapahtumasta. Tuskin sillä mitään vaikutusta oli, mutta selitin, että en vissiin ollut löysännyt kaasua ajoissa, kun vauhtia oli vielä liikaa peltipoliisin kohdalla. Rivien välistä toivoin luettavan, että halua ja yritystä hiljentämiseen oli, mutta ei riittävästi.

Olisi hauska päästä katsomaan, mitä sepityksiä Liikenneturvakeskus saa luettavaksi. Ehkä olisi pitänyt itsekin vedota siihen, että olin ajamassa Kangasalalle autonäyttelyyn, jonka nimi oli Liikkeelle, sanoi Kekkonen. Jos UKK käskee, niin silloin on kiire. Tai olisiko säälipisteitä irronnut sillä, että allani oli laina-auto, jolla on enemmän menohaluja kuin omallani.

Päätin kuitenkin jättää ässät hihaan siltä varalta, jos tulee kutsu poliisilaitokselle. Ei tullut, vaan kaikki sujui lopulta melko tylsästi viestien välityksellä.

Liikenneturvakeskuksen toisessa kirjeessä määrättiin rikesakkoa 85 euroa. Kelpo summa, maksetaan pois ja otetaan opiksi. Mielelläni olen mukana liikenneturvallisuuden parantamistalkoissa. Fine, sanoi Varonen, kun sakkonsa maksoi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.