Perhe on politiikan keskiössä

Presidentti Urho Kekkosella oli aikoinaan salaiset - tai pikemminkin puolijulkiset - naisjuttunsa, kuten oli monella muullakin valtaapitävällä ennen aikaan. Kuuluisimpia esimerkkejä naisseikkailuistaan oli muun muassa virkaveli J.F. Kennedy.

Vallassa olevien miesten naisjutut eivät herättäneet muutama vuosikymmen sitten sellaista huomiota ja intohimoa kuin nyt. Seikkailuja katsottiin läpi sormien ja samalla ne myös hiljaisesti hyväksyttiin. Asian hyväksyi myös media, sillä se häveliäästi vaikeni valtaapitävien naissuhteista, eikä nostanut niitä näkyvästi esille, vaan korkeintaan mainitsi asiasta ohimennen ja verhotusti.

SE MIKÄ toimi yli kolmekymmentä vuotta sitten ei toimi enää. Vallanpitävän arveluttavat seksisuhteet eivät enää ole vain hänen itsensä asia.

Muutos on syntynyt paitsi avoimuuden myös politiikan keskeisten kysymysten muuttumisen myötä. Perhepolitiikka on nyt jo pitkään kuulunut politiikan tekemisen keskiöön. Sitä se ei ollut näin vahvasti esimerkiksi Kekkosen tai Kennedyn poliittisessa ohjelmassa.

Perhe oli kyllä heilläkin politoisoitu mutta vain vallankäytön välineenä. Perhettä tarvittiin edustamisen vuoksi ja siksi kulisseja piti pitää yllä, vaikka taustalla olisi tapahtunut yhtä ja toista.

NYT PERHE on toisenlainen politiikan tekemisen väline. Se on sitä sisältöjen kautta.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kakkoshallitus käynnisti muun muassa erityisen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman.

Lapsiperheiden asemasta on alettu puhua yhä painokkaammin, päivähoito- ja koulukysymykset koetaan tärkeiksi, isien hoitovapaat ovat nousseet keskustelunaiheiksi, yksinhuoltajien toimeentulo puhututtaa, lastenkasvatuksesta löytyy jokaiselta mielipiteitä, perhearvoja tarjotaan lääkkeeksi lasten ja nuorten pahoinvointiin ja myös isovanhempien roolista ja huolehtimisesta keskustellaan. Ja homoliittojen kohdalla väännetään kättä siitä, miten perhe edes määritellään.

Perhekysymykset kattavat laajasti ottaen koko elämän kirjon. Perheestä on tullut modernin yhteiskunnan tuotantoyksikkö, joka on olennainen yhteiskunnan ja tuotannon jatkuvuuden turvaamisessa. Perheessä peilautuvat siten yksilön hyvinvointia, työllisyyttä tai tuotantoa koskevat asiat.

KUN PERHEISIIN liittyvistä asioista tullut politiikan tekemisen keskeisiä kysymyksiä, vaikuttaa tämä myös politiikan toimijoiden omiin tekemisiin.

Siksi Vanhasen tai kansanedustaja Ilkka Kanervan (kok.) ja maailmalla esimerkiksi presidentti Bill Clintonin värikkäitä naisseikkailuita ei pidetä vain heidän yksityiselämäänsä kuuluvina.

Ristiriita tekojen ja sanojen välillä ymmärrettävästi kuohuttaa. Etenkin Vanhasen naissotkut puhuttavat, sillä hän profiloitui voimakkaasti heti pääministeriksi tultuaan perhearvojen korostajana.

VALTAAPITÄVIEN sivusuhteiden vatvominen julkisuudessa ei siten johdu vain siitä, että ihmiset olisivat entistä uteliaampia ja media aikaisempaa raadollisempaa.

Muutos johtuu siitä, että politiikan sisältöjen ja poliitikon oman toiminnan edellytetään olevan samansuuntaisia.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.