Perheenyhdistäminen on jo nyt vaikeaa

Sisäministeriö on valmistellut ulkomaalaislain muutosta, jonka tavoitteena on tiukentaa perheenyhdistämisen edellytyksiä.

Sisäministeriön 27.1. antamassa ehdotuksessa todetaan, että jatkossa myös kansainvälistä suojelua saavilta ulkomaalaisilta edellytettäisiin turvattua toimeentuloa ennen kuin perheenyhdistämishakemus voitaisiin hyväksyä.

Kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan EU:n direktiivien mukaan pakolaisasemaa, toissijaista suojeluasemaa ja Suomessa ulkomaalaislain mukaan myös humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa.

Kysymys on siis erilaisista Suomessa oleskelun perusteista, joita Maahanmuuttovirasto tai UNHCR määrittävät esimerkiksi sillä perusteella, onko Suomeen pyrkivällä henkilöllä perusteita pelätä koti- tai asuinmaassaan vainoa, epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai aseellisesta selkkauksesta johtuvaa vakavaa henkilökohtaista vaaraa.

On erikoista, että Juha Sipilän hallitus haluaa puuttua juuri kansainvälistä suojelua saavien ulkomaalaisten perheenyhdistämisiin niin voimallisesti.

Hallitusohjelmaan on myös kirjattu, että perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheenyhdistämisdirektiivin mukaisesti. Tätä lausetta on toistettu sisäministeriön ulostuloissa mantran lailla.

EU:n perheenyhdistämisdirektiivi on tutustumisen arvoinen. Direktiivi määrittelee, millä edelytyksillä EU:n ulkopuolisen nk. kolmannen maan perheenjäsen on oikeutettu muuttaman EU:n alueelle.

Direktiiviä sovelletaan, kun EU-maassa oleskelevalla perheenkokoajalla on vähintään yhden vuoden mittainen oleskelulupa ja perustellut mahdollisuudet saada pysyvä oleskeluoikeus.

Direktiiviä taas ei sovelleta, kun perheenkokoaja on hakenut pakolaisasemaa tai jos hän oleskelee tai on hakenut oikeutta oleskella jäsenvaltiossa toissijaisen tai tilapäisen suojelun perusteella.

Direktiivin alkuun on kirjoitettu, että Euroopan unionin olisi varmistettava jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu, oikeudet ja velvollisuudet.

Ylipäätään direktiivin henki on kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia kunnioittava. 3 artiklassa todetaan, että ”direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen pitää voimassa säänöksiä, jotka ovat suotuisampia”.

Sisäministeriön lainmuutosten sen sijaan on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.

Tavoitteena on vaikuttaa siihen, missä määrin turvapaikanhakijat hakeutuvat juuri Suomeen. Suomen ei haluta näyttäytyvän houkuttelevana turvapaikanhakumaana.

Maahanmuuttotyön asiantuntijat ja tutkijat ovat viime vuodet aktiivisesti viestineet siitä, että perheenyhdistäminen on jo vaikeutunut Suomessa merkittävästi.

Lainmuutokset ovat olleet EU:n ulkopuolelta Suomeen pyrkiville perheille kohtuuttomia. Nyt näyttää siltä, että edes kansainvälinen suojelu ei takaa kolmansien maiden ihmisille ihmisarvoista kohtelua. EU:n perheenyhdistämisdirektiiviä luetaan sisäministeriössä laput silmillä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa olisi tärkeää keskustella avoimemmin perheenyhdistämiseen liittyvästä lainsäädännöstä, sisäministeriön toimintatavoista ja maahanmuuttoon liittyvän päätöksenteon poliittisista perusteista.

Tunteet, poliittiset ideologiat ja arkiajattelu olisi erotettava tosiasioista.

Jos pätevää tietoa ei ole saatavilla, sitä tulisi hankkia. Näiden kiperien ja päivänpolttavien kysymysten selvittämiseen fiksu valtioneuvosto ohjaisi paljon puhuttuja strategisia tutkimusrahojaan.

Kirjoittaja on etnologian professori ja akatemiatutkija Jyväskylän yliopistossa. Hän on parhaillaan vierailevana professorina University of Technology Sydneyssa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.