Perheestä voi tulla poikkeus

Joka kolmas kotitalous on nykyisin Länsi-Euroopassa yhden henkilön talous. Sinkkuus on yleistynyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana trendinomaisesti ja jatkuvasti. Vielä vuonna 1980 Euroopassa sinkkutalouksia oli noin 23 prosenttia. (Economist 25.8.)

Euromonitor-tutkimus ennustaa, että Ruotsissa on tämän vuosikymmenen lopussa jo lähes joka toinen talous yhden henkilön talous.

Suunta on sama Pohjois-Amerikassa ja Itä-Euroopassakin. Molemmilla alueilla sinkkutalouksia on tällä hetkellä hieman alle 30 prosenttia talouksista ja suunta on ylöspäin.

Sinkkuus on kytköksissä elintasoon ja kulttuuriin. Afrikassa ja Lähi-idässä vain viisi prosenttia talouksista on sinkkuja. Afrikassa toimeentulo on helpompaa kahdestaan ja kulttuuri ajaa ihmiset yhteen eurooppalaisittain jo lähes lapsena. Lähi-idässä taas miehinen kulttuuri perustuu perheeseen.

Latinalaisessa Amerikassa sinkkutalouksien määrä kasvaa kohisten ja on jo noussut yli kymmenen prosentin.

Vanhoissa länsimaissa perheistä voi tällä menolla tulla vuosikymmenen tai kahden kuluttua vähemmistö. Nuoruus pidentyy edelleen ja siihen liittyy sinkkuus. Toisaalta ikääntyminen luo vanhoja yksineläjiä.

Länsimainen kulttuuri ei enää suosi perheitä. Pikemminkin on päinvastoin. Myös ajan henki suosii yksielämistä. Se nähdään vapautena ja rikkautena.

Yhteiskunnan kannalta sinkkutaloudet ovat nyt talouden moottoreja. Kaksi sinkkutaloutta kuluttaa enemmän kuin yksin kahden hengen talous. Sinkkuus onkin monen tuotteen ja palvelun kysynnän boosteri. Esimerkiksi valmisruokateollisuus on kasvanut sinkkuuden myötä.

Asialla on myös kääntöpuolensa. Sinkkutalouden ekologinen jalanjälki on henkilöä kohti keskimäärin suurempi kuin monihenkisen talouden.

Sinkkuus tuo myös haasteita vanhuuteen. Pariskuntien vanhentuessa usein toinen puolisoista hoitaa toista ainakin jonkin aikaa.

Sinkkujen hoito kaatuu ennusteiden mukaan paljon aikaisemmin yhteiskunnan vastuulle.

Jos sinkku on nuorena talouden moottori, vanhana hän on veronmaksajien huoli.

Lentoliikenne on teollisuudenalana sairastanut jo pari vuosikymmentä. Kun valtiollisten lentoyhtiöiden järjestelmää alettiin länsimaissa purkaa 1980-luvulta lähtien, kilpailu alkoi painaa lentohintoja alaspäin.

Lentoyhtiöt ovat olleet kovin huonosti kannattavia. Neljän viimeisimmän vuosikymmen aikana lentoyhtiöiden yhteenlaskettu liikevoitto on maailmassa ollut 0,1 prosenttia (Economist 25.8.). Lentämisellä rikastuvat aivan jotkut muut kuin lentoyhtiöt.

Tällä vuosituhannella lentoyhtiöbisneksellä on ollut viisi voitollista vuotta ja seitsemän tappiollista vuotta.

Kansainvälinen lentoliikenne on maailmassa aivan liian halpaa. Lentokilometri on matkustajalle edullisempi kuin millään muulla liikennevälineellä.

Se on ekologisesti turmiollinen kehityskulku ja taloudellisestikin monia asioita vääristä. Kaukaisesta on tullut halpaa ja läheisestä kallista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.