Perhejuhlan karmea päätös

En ole koskaan käynyt Bostonissa, mutta silti Suomen aikaa myöhään maanantai-iltana tapahtunut järkyttävä pommi-isku tuntui läheisemmältä kuin moni muu ulkomaiden kauhistuttavista uutistapahtumista. Kuka voi vihata viattomia maratoonareita niin paljon, että haluaa tuhota heidät pommeilla?

Muutamien juoksutapahtumien kokemuksella olen aina kuvitellut, että suurin uhka noissa karkeloissa on oman terveyden pettäminen. Iäkkään juoksijan elämän päättyminen helteiselle maratonreitille ei ole aivan ainutkertaista.

Maratoonareiden vihaaminen onkin aivan liian alkeellinen selitys raukkamaiselle teolle. Pommi-iskujen tekijän ensisijaisena motiivina tuskin oli nimenomaan kestävyysjuoksijoiden tappaminen. Noin 27 000 juoksijan ja puolen miljoonan katsojan joukkotapahtuma on houkutteleva kohde tämäntyyppisille iskuille.

Tekijä sai haluamansa: maksimaalisen mediajulkisuuden ja herätyksen terrorismin pelkoon.

Räjähdykset ovat vaatineet ainakin kolme kuolonuhria, haavoittuneita on yli 150. Kuolleiden määrän pelätään nousevan, sillä kymmeniä ihmisiä on kriittisessä tilassa.

Pommeissa oli metallikuulia, jotka aiheuttivat uhreille vakavia vammoja. Haavoittuneilta on jouduttu muun muassa amputoimaan raajoja.

Kuolleiden joukossa oli 8-vuotias poika. Myös haavoittuneista monet ovat lapsia, isien ja äitien rakkaimpia tsemppareita.

Bostonin maratonilla oli mukana 17 suomalaista. Yksi heistä, turkulainen Raimo Pyysalo kertoi istuneensa juoksun jälkeen perheensä kanssa autossa 200 metrin päässä maalialueelta, kun pommit räjähtivät. Pyysalon mukaan juoksutapahtuman tunnelma oli ollut sitä ennen hyvin iloinen ja kadunvarret täynnä juoksijoita kannustavaa yleisöä. (Ksml.fi)

Juoksutapahtumat ovat monella tapaa perhejuhlaa parhaimmillaan. Olipa juoksija isä tai äiti, kannustamaan lähtee usein koko perhe. Maratonille osallistuminen on vain yksi kimmoke valita tietty kaupunki ja ajankohta lomakohteeksi.

Maratontapahtumien viehätys on paitsi itsensä voittamisessa myös siinä lämpimässä yhteisöllisyydessä, joka syntyy toisten samanhenkisten ”juoksuun hurahtaneiden” kohtaamisesta. Maratoonarit ovat kuin yhtä suurta perhettä, ainakin harrastuksekseen juoksevat ”itsensä rääkkääjät”.

Tällä kertaa perhejuhla sai murheellisen käänteen. Uhrit olivat etupäässä yleisöä, mutta kenties monella heistä oli unelmana juosta joskus itsekin. Liian monelle se jää haaveeksi.

Bostonin maraton oli tänä vuonna omistettu kouluampumisen uhreille.

Joulukuisessa ampumisessa Sandy Hookin peruskoulussa Newtownissa kuoli yhteensä 26 ihmistä, joista 20 lapsia. Uhrien muistoksi oli nimetty maratonin viimeinen eli 26. maili ja maratonin aluksi pidettiin 26 sekunnin hiljainen hetki.

Ensi sunnuntaina juostavan Lontoon maratonin turvatoimia on kiristetty Bostonin pommiräjähdysten vuoksi. Näin varmasti tehdään myös 28. huhtikuuta Madridin maratonilla, joka on jyväskyläisen Hippoksen Maratonkerhon tämänvuotinen ulkomaankohde ja elämäni ensimmäinen kansainvälinen juoksutapahtuma.