Perintövero tuo mieleen tsaarin ajat

Säälin saa ilmaiseksi, mutta kateus täytyy ansaita. Jos ansiotuloverotuksen jyrkän progression jälkeen keskituloista ylöspäin omalla ahkeruudellaan ponnistelevalle jää jotain säästöön ja sijoitettavaksi, on toriyleisö useimmiten valmis korottamaan pääomaverotusta katugallupin sitä kysyessä. Monen mielestä on kiva käydä yhä syvemmällä toisten taskuilla, kunnes se osuu omalle kohdalle tai muidenkin rahat loppuvat.

Kaiken muun ohessa Suomessa maksetaan myös korkeaa arvonlisäveroa. Lopulta vainajan pelastamaan loppuomaisuuteen isketään kiinni perintöverolla, jos kaikkea ei onnistuta viemään yksilöltä tämän elinaikana.

Tällaisessa jakamistaloudessa omaisuus jaetaan tasan myös niiden kanssa, jotka eivät ole sitä ansainneet.

Aikoinaan yrityksiä verotettiin raskaasti. Silloin valtakunnan terävimmät juristit tulivat siihen tulokseen, että yritysten elämäntehtäväksi oli otettava verojen väistely. Kun yhteisöveron taso nyt vihdoin vastaa oikeutta ja kohtuutta, on yhteisöveropotti Suomessa jopa kasvanut, vaikka veroprosenttia laskettiin. Kannustin toimii.

Kansalaisaloite perintöveron poistamiseksi etenee parhaillaan eduskuntaan. Oli jo aikakin, sillä verona perintöverotus tuo mieleen tsaarin ajat. Yhdelläkään naapurimaallamme ei enää ole tätä veroa. Suomi on poikkeus. Ehkä meillä on poikkeuksellista viisautta, tai sitten asia on täsmälleen päinvastoin.

Perijällä ei useinkaan ole todellista veronmaksukykyä. Suuri osa perinnöistä koostuu asunnoista ja harva perii merkittäviä käteisvaroja. Siksi perillinen voi joutua myymään asunnon veron vuoksi. Perinnöstä ei myöskään ole iloa, jos hallintaoikeus jää toiselle. Silloin verosta selviää usein vain pankkilainalla. Perheyrityksille perintövero voi olla jopa viimeinen vitsaus, joskin lievennykset sukupolvenvaihdoksissa hieman helpottavat.

Verovelvollisen olisi helpompaa selviytyä velvoitteistaan saadessaan rahaa. Esimerkiksi perityn talon tulisi olla aluksi verovapaa, mutta vero lankeaisi maksuun, kun talo myydään ja perijällä on rahaa maksaa vero. Sama logiikka tulisi soveltaa metsiin, osakkeisiin ja rahasto-osuuksiin. Näin tuettaisiin samalla ankkuriomistamista.

Tavalliset tollot, joilla ei ole varaa perintöasioita junaileviin asiantuntijoihin, kärvistelevät nykysysteemissä takuuvarmasti. Samalla pääomapiirit nauttivat kikkailujen luvatusta maasta. Rikkaat järjestelevät, optimoivat ja säätiöivät. Juristit vaurastuvat suurimmalla todennäköisyydellä tehden vakuutuskuoria ja muita pelleilyjä.

Suomen perintöveroa pääsee pakoon, jos taloudellinen motiivi on tarpeeksi tuntuva. Oikeat rikkaat muuttavat vaikka Ruotsiin. Kannustaminen veropakolaisuuteen ei kuitenkaan ole Suomen edun mukaista.

Rikkaita voitaisiin kurittaa tehokkaammin korvaamalla perintövero myyntivoiton verolla. Näin perintöveron poistamisessa tulisikin oikeastaan pohtia ajankohtaa, jolloin vero erääntyy maksettavaksi. ”Maksa verot vasta, kun rahat ovat tilillä” vastaisi kaiketi myös useimpien kansalaisten oikeustajua. Näin kansantalouden kokonaishyöty voisi kasvaa, kuten on jo yhteisöveron laskemisen kohdalla selvästi nähty.

Toivottavasti aloite perintöveron poistamisesta synnyttää keskustelun, joka ylittää tason ”rikkaiden lapset”.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .