Perinteiset suhteet viilenevät

Venäjästä tuli elokuun alussa YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtaja mielenkiintoiseen aikaan. Venäjällä on maailman suurvalloista vahvimmat siteet Iraniin, joka näyttää työllistävän maailmanyhteisöä tänäkin kesänä. Lisäksi Venäjän puheenjohtajuusjaksolle osuu Georgian sodan kaksivuotispäivä.

Turvallisuusneuvoston kiertävänä puheenjohtajana toimii vuorotellen kalenterikuukausittain jokaisen jäsenvaltion edustaja valtioiden englanninkielisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Kun jäseniä on 15, vuoro osuu kohdalle harvoin.

Venäjä on viime aikoina ilmaissut kasvanutta huoltaan Iranin salamyhkäisestä ydinohjelmasta ja maiden perinteisesti hyvät suhteet näyttävät huonontuneen. Kesäkuussa Venäjä tuki turvallisuusneuvostossa päätöslauselmaa 1929 - se langetti uusia pakotteita iranilaisille pankeille ja yrityksille, joilla on yhteyksiä maan ydin- ja ohjusohjelmiin. YK:lta on ropissut Iranille pakotteita jo neljästi.

Heinäkuussa Euroopan unioni asetti Iranille YK:ta tiukempia pakotteita. EU kielsi yrityksiä investoimasta Iranin energiateollisuuteen sekä myymästä maalle alan laitteita tai tietoa.

Vaikka Venäjän ulkoministeriön edustaja Andrei Nesterenko arvosteli EU:n pakotteita sanoen niiden vaikeuttavan yrityksiä löytää ydinohjelmakiistaan diplomaattinen ratkaisu ja väheksyvän huolella harkittuja turvallisuusneuvoston päätöksiä, arvostelu saattoi ilmentää lähinnä huolta maan tulevan YK-diplomatian onnistumisesta turvallisuusneuvostossa, sillä heinäkuun puolivälissä Venäjän presidentti Dmitri Medvedev oli arvostellut Irania niin voimakkaasti vastuuttomasta yhteistyöhaluttomuudesta, että se noteerattiin Yhdysvalloissakin. Vain pari päivää aiemmin Medvedev oli poikkeuksellisen suoraan vihjannut Iranin saattavan tavoitella omaa ydinasetta.

PAKOTTEIDEN vuoksi Venäjän toiseksi suurin öljy-yhtiö Lukoil on jäädyttänyt polttoainetoimituksensa Iraniin ja Venäjän suurin öljy- ja kaasuyhtiö Gazprom omat miljardihankkeensa Iranissa. Päätökset tuntuvat Iranissa, sillä vaikka maa on maailman viidenneksi suurin öljyntuottaja, se ei kykene jalostamaan tarpeeksi polttoainetta kotimaiseen käyttöön vaan joutuu tuomaan siitä lähes puolet. Uusia jalostamojakaan ei nouse, kun kansainväliset yhteistyökumppanit pelkäävät pakotteiden riskejä.

Vielä merkittävämpi viesti oli Venäjän heinäkuinen ilmoitus olla toimittamatta Iraniin S-300 -ohjuspuolustusjärjestelmää, josta kaupat tehtiin jo vuonna 2007. Puolustusministeri Sergei Lavrov perusteli päätöstä vain resoluutiolla 1929.

Venäjän ja Iranin suhteita on leimannut reaalipolitiikka. Venäjälle Iran on ollut tärkeä etelärajoja rauhoittava naapuri ja aseiden ostaja, Iran taas on tarvinnut Venäjää aseistajakseen, energiaturvallisuutensa takaajaksi ja poliittiseksi tuekseen kansainvälisissä elimissä.

Iran on jo alueellinen suurvalta, joka strategisesti hyötyi niin Yhdysvaltain hyökkäyksestä Irakiin kuin Venäjän sotaretkestä Georgiaan. Tästä on nyt tehty johtopäätöksiä niin Washingtonissa kuin Moskovassakin. Mutta Iranilla on vielä yksi hyvä kumppani, YK-suurvalta Kiina, joka jo vuonna 2008 ohitti EU:n Iranin tärkeimpänä kauppakumppanina.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.