Persneton vehreä valtakunta

Kuuset
Kuusien alla
Pienet kuuset
Suuria
kuuntelevat

Näin runoili kaupunkilaisena tunnettu Pentti Saarikoski huomioimatta, että suurten kuusten alla pienet myös kuihtuvat ja kuolevat.

Itse luovuin romanttisesta, koskemattoman ikimetsän mielikuvastani, kun Metsäkeskuksen Eljas Heikkinen nappasi tietoni Metsään.fi-palvelusta ja laski Motti-simulointiohjelmalla, millaista persnettoa oma huolimaton metsänomistukseni tuottaa.

Kahden hehtaarin kokoisella metsälaikullani rehottaa mäntyä, kuusta ja koivua. Tekemällä palstalla suositellut harvennukset ja 30 vuoden päästä päätehakkuun, tienaisin metsälaikultani yli 3?000 euroa enemmän kuin pelkällä ”herran haltuun” -strategialla. Edelliset harvennukset metsässä on tehty epätieteellisesti arvioiden siihen aikaan, kun isoisä lampun osti, joten kuvitteellisia tuhatlappusia on lipunut ohi niin paljon, että sattuu. Nämä tietenkin ovat vain arvioita, mutta ne antavat hyvää suuntaa oikeista luvuista, koska Motti-simulaattorin taustalla jyllää kymmeniltä tuhansilta koealoilta kerätty tausta-aineisto.

Olen arkkityyppi suomalaisesta nuoresta metsänomistajasta: olen perinyt pienen metsäalan enkä tiedä, mitä sen kanssa tehdä.

Asun kaupungissa kaukana metsästäni, ja luonto kuuluu elämäntapaani vain koulutuksen ohentamaa miehuutta paikkaavien Lapin-vaellusten muodossa.

En ole riippuvainen metsätuloista enkä ole puutteellisen elämänkokemukseni vuoksi valmis sijoittamaan pieniäkään summia tuloksiin, joita saatan nähdä vasta kymmenien vuosien päästä, jos silloinkaan.

Mielikuvani metsäteollisuudesta kartellifirmojen hallitsemana puuntappamisena eivät myöskään kannusta bisnekseen.

Ja ei, tämä ei ole pelkkää tyhmyyttä, vaan yhteiskunnan ja elämäntapojen luonnollista muutosta. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että minä ja tuhannet muut kaltaiseni voisimme parilla puhelinsoitolla osallistua Suomen hyvinvoinnin rakentamiseen konkreettisemmin kuin moni, joka elää puhumalla osallistumisestaan mediassa. Tästä todistavat Metsäntutkimuslaitoksen laskelmat siitä, mitä hyvin hoidetut metsät voisivat tuloina ja työpaikkoina maallemme tarjota.

Tehokas metsänhoito ei myöskään tarkoita teollisuusdystopioissa maalailtua säälimätöntä avohakkuuta sikari suupielessä keikkuen, vaan kestävän metsän uusiutumisen rajoissa tehtävää uusiutuvan luonnonvaran järkevää käyttöä. Sitä meillä on varaa tehdä paljon nykyistä enemmän. Jos teollisuudelle taas riittää nykyisen suuruinen puuntuotanto, se voidaan tarvittaessa tehdä paljon nykyistä pienemmällä metsäalalla ja keksiä ”ylimääräiselle” metsälle muuta käyttöä kuin olla varastona vajaatuottoiselle riukupuulle.

Innostus metsään ja sen hoitoon saattaa tarttua yllättäen, eikä se vaadi edes kummoista rahanahneutta. Kokeilepa vaikka kävellä kauhtunut metsäpalasi läpi ja istahtaa termospullokahville myrskyn kaataman puunrungon päälle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.