Perusteluiden outo logiikka

Liki puolet suomalaisista kannattaa mieskiintiöiden käyttöön ottamista opettajankoulutuksen valinnoissa. Yhtä moni puolestaan vastustaa kyseisiä kiintiöitä. Tämä selviää Keskisuomalaisen ja viiden muun lehden Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä (Ksml 6.1.). Harva asia jakaa suomalaisten mielipiteet näin tasan kahtia.

Opettajakoulutuksen mieskiintiöiden kannattajat perustelevat väitetään sillä, että oppilaat tarvitsevat miehen mallia. Tämä argumentti on mielenkiintoinen vähintään parista syystä.

ENSINNÄKIN perustelu sisältää väitteen, että nykyiset opettajat, joista siis valtaosa on naisia, eivät osaa tehdä työtään, vaan heidän tilalleen tarvitaan pätevämpää, miehistä väkeä. Pätevöityminen tulee siis sukupuolen kautta.

Tämä on naisopettajien työn ja ammatti-identiteetin mitätöimistä rankalla tavalla. Ajatellaan, varmaan tahattomastikin, että sukupuolensa vuoksi naiset eivät ole asiantuntevia ja osaavia opettajia ja sukupuolensa vuoksi alalle hakevat miehet sitä ovat.

Eikö tämä logiikka ole outo?

Ei ihme, että opetusalaa korkeasta koulutustasosta huolimatta katsotaan hieman alaspäin, eikä se kiinnosta nuoria miehiä. Opettamisen katsotaan olevan kukkahattujen hommaa, ja alalle hakeutuva mies on poikkeusyksilö. Se on harmi.

EDELLÄ olevan perusteella tulisi vaatia kiintiöitä myös esimerkiksi sielunhoitajien kuten pappien ja piispojen virkoihin. Opettamisesta ja oikeaan ohjaamisesta niissäkin on kyse. Tasapeli eli puolet naisia ja miehiä näihinkin pesteihin.

Ehkä samantien voisi toivoa, että kiintiöt otettaisiin myös juristien, lääkäreiden, sairaanhoitajien ja toimittajienkin hommiin. Miessairaanhoitajia on aivan liian vähän, sillä tuskin olen koskaan päässyt miessairaanhoitajan käsittelyyn. Se on kyllä ihan väärin.

TOISEKSEEN opettajakoulutuksen mieskiintiöiden kannattaminen sisältää merkillisen holhoavan otteen kasvatusasioihin.

Yhtäällä vastustetaan kiihkeästi kaikkea yhteiskunnallista holhoamista ja privaatin alueelle astumista, mutta silti puolet suomalaisista haluaisi antaa näin perustavalaatuisen kasvatusasian kuin miehen mallin julkisen sektorin tehtäväksi.

Eikö tässä ole ristiriita? Miksi tässä kohtaa ei hihkaista, että hoitakaa asia perheen ja suvun piirissä, älkää aina mankuko yhteiskuntaa hätiin. Naisyksinhuoltajienkin suvusta ja tuttavapiiristä löytynee ainakin yksi sovelias miehen malli.

TÄSSÄ kohtaa yleensä tempaistaan esiin luottamustehtävien sukupuolikiintiöt -kortti ja sanotaan, että onhan sielläkin kiintiöt. Lyhyesti: luottamustehtävä on eri asia kuin ammatti, jos joku erehdyksessä ei sitä ole huomannut.

Ilman naiskiintiöitä osaavat naiset saisivat yhä odottaa paikkaansa lautakunnissa ja johtokunnissa. Siksi kiintiöt ovat tuoneet luottamustoimiin tarpeellista uudistumista.

Kiintiöiden käyttäminen ammatinvalinnassa on ihan toinen ajatus, siinä kaikuu DDR.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.