Pete sekoitti mun pään

Juuri sinä päivänä, kun ehdin kehua itseäni hyväksi kuskiksi, ajomatka Helsingistä Jyväskylään ei mennytkään kuin Strömsössä. Siitäkin huolimatta, että olen körötellyt Nelostietä lukemattomia kertoja. Kirjaimellisesti lukemattomia kertoja. Jyväskylän liittymä Lusin kohdalla testaa kuskin skarppaustasoa, ja tiedän, että moni on meinannut ja on ajanutkin siitä ohi. Mutta minulle kävi vielä hassummin.

Reilun viikon takainen sunnuntai-ilta oli hektinen. Olimme kuvaajakollegani kanssa juuri saaneet Tanssii tähtien kanssa -finaalista juttupaketin valmiiksi, ja puolenyön maissa käynnistimme firman auton kohti Keski-Suomea. Takana oli tiukka työilta, kun ottaa huomioon, että TTK-finaali päättyi kello 21. Levikkialueemme pihtiputaalainen voittaja Pete Parkkonen saapui median haastateltavaksi 21.30, ja deadline kotitoimituksessa oli vain tuntia myöhemmin.

Oman lisänsä soppaan toi se, että yhden jos toisenkin (nais)toimittajan pää oli Parkkosesta pyörällä. Oli se niin symppis. Ja ihana.

Tarjouduin ajamaan, eikä kuvaaja laittanut vastaan. Hän otti läppärin repustaan ja alkoi lukea juuri julkaistua Keskisuomalaisen maanantain näköislehteä.

Tanssifinaalin kaltaiset poikkeuksellisen kiireiset keikat ovat sen verran jännittäviä, että lehteen päätynyttä lopputulosta odottaa kauhunsekaisin fiiliksin. Siinä minä sitten kuuntelin, kun kuvaaja luki kirjoittamaani juttua ääneen ja taivastelin tekstiin päätyneitä kirjoitusvirheitä. Pahus sentään.

Sitten huomioni kiinnittyi siihen, etteivät moottoritien maisemat olleet Keski-Suomelle tyypillisen runsasmetsäisiä. Saatan liioitella, jos kuvailen maisemia autiomaisiksi, mutta erilaiset ne kuitenkin olivat. Kuvaaja nosti naamansa läppärin ruudulta ja kehotti jatkamaan matkaa. Ajoin muutaman kymmenen kilometriä eteenpäin ja ihmettelin asiaa uudestaan.

Kollegani kaivoi puhelimensa taskusta ja laittoi karttapalvelun päälle. ”Olet kuule Shahin ajanut meidät Mikkeliin.” No ilmankos näytti erilaiselta!

Ennen kuin menetän julkisesti hyvä kuski -tittelin, niin perustelut lipsahdukselle lienevät paikallaan. Tuo sunnuntain ja maanantain välinen yö oli t-o-d-e-l-l-a sumuinen. Tieviittoja oli hankala nähdä ennen kuin oli tarkalleen niiden kohdalla. Terveisiä Liikennevirastolle, että tällaisia sumuisia tilanteita varten pitäisi kyllä olla räiskyvät ja vilkkuvat tienviitat Jyväskylään kääntyville.

Sopii myös ihmetellä, miksi Mikkeliin menijät saavat ajaa Vitostielle suoraan ja Jyväskylään suuntaavien pitää ryhmittyä lyhyellä varoitusajalla epäluontevasti oikealle.

Mikkeli on puolet pienempi kuin meidän valtakunnallisestikin noteerattu nuorekas ja sporttinen yliopistokaupunkimme. Jyväskylä on kuitenkin Suomen Ateena. Tänne on kyllä tulijoita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.