Pian myös Afrikan naiset musertavat ylivoimallaan - onneksi

Etiopia, Etiopia, Kenia, Kenia, Eritrea, Etiopia, Kenia, Qatar, Tansania, Uganda. Pekingin olympialaisten miesten kympillä kärkikymmenikköön mahtui yhdeksän afrikkalaista juoksijaa ja yksi aasialainen, joka sekin on alkujaan kenialainen. Tilanne on tuttu jo monista kisoista. Afrikka jyrää ja muut tulevat kaukana perässä.

Naisissakin afrikkalaiset hallitsevat, mutta etumatka haastajiin on paljon pienempi. 3 000 metrin esteissä ja maratonilla eurooppalainen nainen juoksee jopa olympiakultaa. Se voi antaa joillekin eurooppalaisille juoksijoille toiveita menestyksestä tulevaisuudessakin. He ovat väärässä, viimeistään kymmenen vuoden kuluttua Afrikan naiset hallitsevat juoksumarkkinoita miesten tyyliin.

NAISTEN KESTÄVYYSJUOKSU on tällä hetkellä suurin piirtein samassa tilanteessa kuin miesten 1970- ja 1980-luvuilla. Tuolloinhan Afrikasta oli jo Miruts Yifterin kaltaisia suurjuoksijoita, mutta todellisen massarynnäkön kestävyysjuoksun kärkeen afrikkalaiset tekivät vasta 1990-luvulla. Naisissa se on tulossa 2010-luvulla.

Miksi naiset tulevat perässä? Miksi Tirunesh Dibaban ja Pamela Jelimon kaltaiset tähdet ovat vasta alkusoittoa sille, mitä on tulossa? Syy on hyvin yksinkertainen. Etiopian ja Kenian kaltaisissa maissa naisen asema on yhä heikko. Monin paikoin ajatellaan edelleenkin, että naisen tärkein tehtävä on pitää huolta kodista ja kasvattaa lapsia. Miehet eivät hyvällä katso tyhjänaikuista juoksemista. Siksi niin monet lahjakkaat juoksijat eivät koskaan saa tietää lahjoistaan.

Tilanne on muuttumassa ja syykin on ilmeinen. Tänä kesänä Jelimo voitti yleisurheilun Kultaisen liigan pääpalkinnon, miljoona dollaria. Raha on hyvä motiivi Afrikan köyhille, tulevaisuudessa myös naisille yhä enenevässä määrin.

MONIEN MIELESTÄ afrikkalaiset ovat pilanneet kestävyysjuoksun ylivoimallaan. Ajatus on ihan ymmärrettävä. Kyllähän monia suomalaisia tympii, kun meille pyhää lajia hallitsevat toinen toistaan tummemmat afrikkalaisjuoksijat, jotka ovat keskenään niin samannäköisiä, että Antero Mertarannalla ja muilla tv-selostajilla on vaikea heitä toisistaan erottaa.

Minusta afrikkalaisten ylivoima on hieno asia. Afrikkaa on vuosisatojen ajan kohdeltu eurooppalaisten ja amerikkalaisten taholta huomattavan törkeästi. Arvoituksellisen maanosan rikkaudet ovat kyllä aina eurooppalaisia kiinnostaneet, mutta Afrikan ihmiset eivät ole olleet eurooppalaisille oikeastaan ihmisiä laisinkaan. Vaikka kestävyysjuoksun ylivalta ei korvaa vuosisatojen vääryyksiä millään tavalla, on silti hyvä asia, että edes jollakin saralla afrikkalaiset ovat polkeneet valkoisen rodun maan rakoon.

Kestävyysjuoksussa erityisen hienoa on, että lajin hallinta on täydellisesti Itä-Afrikassa. Maailman sitkeimmät ja kestävimmät ihmiset tulevat siis alueelta, josta amerikkalaiset eivät aikanaan hakeneet orjia puuvillapelloille, koska itäafrikkalaiset olivat liian heikkoja raskaisiin töihin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.