Pienet yhteisöt porskuttavat

Keski-Suomen eteläisessä osassa sijaitseva piskuinen Luhangan kunta on päässyt viime vuosina otsikoihin ennen muuta negatiivisen väestökehityksen ja epäedullisen ikärakenteen vuoksi. Väestöllinen huoltosuhde eli työikäisten määrä suhteessa lapsiin ja vanhuksiin oli viime vuonna koko maan epäedullisin: sata työikäistä joutuu huolehtimaan 86 lapsesta ja ikäihmisestä.

Tilastojen valossa Luhanka näyttäytyy kuolevana kuntana, joka vääjäämättä aikaa myöten häipyy Suomen kartalta.

Ihmisten arki ankeiden tilastolukujen takana voi kuitenkin olla onnellista. Pienessä kunnassa ongelmatkin esittäytyvät pienemmässä mittakaavassa, ja ihmiset pitävät toisistaan huolta.

Tapasin äskettäin luhankalaisen pariskunnan, joka viestitti pelkkää positiivista omasta kotikunnastaan. Perheen isäntä kävi työssä Jyväskylässä, ja vakuutti päivittäisen noin 50 kilometrin työmatkan sujuvan sutjakasti. Saahan hän ensin ajaa viimeisen päälle kunnostettua 9-tietä Korpilahdelle ja sitten maisemiltaan Suomen kauneimpiin kuuluvaa reittiä yli Kärkisten sillan Tammijärven kylälle.

Rouva puolestaan kertoi innostuneesti koko kunnan yhteisestä ponnistuksesta: musiikkiproduktiosta, jossa ovat mukana kaikki Luhangan koululaiset sekä suuri joukko opettajia ja vanhempia. Esityksen laulut ovat Luhangassa asuvan säveltäjä Toni Edelmannin käsialaa, ja laulusolistiksi on lupautunut kyläkoulujen vankkumaton puolustaja Arja Koriseva naapuripitäjä Toivakasta.

Projektilla on tarkoitus osoittaa, että myös pienellä paikkakunnalla voidaan järjestää monipuolinen kulttuuritapahtuma, kun vain rohkeutta riittää ja voimat yhdistetään.

TYÖTTÖMYYS on epäedullisen huoltosuhteen lisäksi yleisimpiä pienten kuntien vitsauksia. Maakunnan pohjoisimmassa kolkassa porskuttava Kinnula on puolestaan kunnostautunut näiden tilastojen kaunistajana.

Kinnulassa kehitettiin viime vuonna työllistämismalli, jossa jokainen pitkäaikaistyötön vedetään töihin joko kunnan, yksityisten yritysten tai maatilojen töihin. Kunnalle tämä tuo säästöä puoli miljoonaa euroa vuodessa.

Ei ihme, että Kinnulan malli on herättänyt maanlaajuista huomiota.

KOULURUOKAILU on ollut viime aikoina otsikoissa, ja aiheellisesti. Se on niin perustavaa laatua oleva osa suomalaista hyvinvointia, ettei sitä pidä kyseenalaistaa. Järkeviä säästöjä sopii tehdä, mutta pääosin kulut on jo leikattu sellaiselle tasolle, ettei aterian hinnasta enää voida pihistää laadusta tinkimättä.

Viitasaaren koululaisten vaatimusta rasvaisemmasta levitteestä leivän päälle en kuitenkaan suostu allekirjoittamaan. Jos missä, tällaisissa asioissa kannattaa säästää, kun samalla toteutuu terveellisempi vaihtoehto.

Sanon näin silti, vaikka onnellisimpiin lapsuusmuistoihini kuuluvat sunnuntaivierailut mummolassa, jossa paksun kotitekoisen pitkopullaviipaleen päälle sipaistiin kunnon kerros niinikään kotona tehtyä kirnuvoita. Maailman parasta herkkua!

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.