Pieni, sisukas Suomi taitaa tällä kertaa jäädä kolmanneksi

Varovaisuutta, valistuneisuutta vai sittenkin oikeusmurha? Suomen jalkapallomaajoukkueen lauantainen EM-karsintaottelu Brysselin surullisen kuuluisalla entisellä Heysel-stadionilla jätti paljon kysymyksiä, mutta yhtä tosiseikkaa ne eivät muuksi muuta.

Valitettavasti eivät.

Suomi jää lähes varmasti - jälleen kerran - rannalle jalkapallon lopputurnauksesta, vaikka teoreettiset mahdollisuudet vielä ovatkin olemassa.

Kun kisoihin etenee karsintalohkon kaksi parasta joukkuetta, niin Tuntemattoman sotilaan loppukaneettia hieman mukaillen joudumme jälleen toteamaan, että kolmanneksi sijoittui pieni ja sisukas Suomi.

Roy Hodgsonin johdolla maajoukkue pelasi kuitenkin hyvät karsinnat.

Kokenut brittiluotsi pani suomalaiset tekemään sen, minkä he parhaiten osaavat. Sinivalkoiset panivat liinat kiinni, puolustivat sisukkaasti, mutta uhrautuva puolustustaistelu puristi valitettavasti joukkueesta ne mehut, joita olisi muutamassa ottelussa tarvittu vastustajan maalin edessä.

Ennen kahta viimeistä ottelua Suomi on päästänyt selvästi vähiten maaleja omaan verkkoonsa, sillä vastustajat ovat onnistuneet Jussi Jääskeläisen ohittamisessa 12 ottelussa ainoastaan kuusi kertaa.

Vastaavasti verkko on kentän toisessa päädyssä heilunut liian harvakseltaan, koska sinivalkoisten keskiarvo on jäänyt alle yhteen maaliin otteluja kohti.

Brysselissä pelattu tasapeli maistui suomalaisille tappiolta, se oli helppo aistia Euroopan pääkaupungin tummenevassa illassa.

Syytettyjen penkille joutuivat tuttuun tapaan valmentaja Hodgson ja ottelun kyproslaiset erotuomarit.

Kuinkas muuten.

Hodgsonin teilaaminen taitaa kuitenkin olla turhaa ja epäreiluakin.

Kokenut englantilaisvalmentaja sai todennäköisesti Brysselistä sen, mitä hän sieltä lähti hakemaan.

Tasapeli pitää teoreettiset toiveet elossa, mutta se ei taida tällä kertaa riittää mihinkään.

Puolalle riittää yksi voitto kahdesta viimeisestä ottelusta ja Portugali pelaa ennen Suomi-otteluaan Kazakstania ja Armeniaa vastaan.

Jos Portugali hoitaa Kaukasian pikkujättiläiset kunnialla, Suomen pitäisi voittaa Luiz Felipe Scolarin MM-kisojen mitalimiehistö vieraissa.

Siihen ei taida kukaan uskoa edes virkansa puolesta.

Mihin unelma sitten tällä kertaa kaatui?

Suomi on ottanut parin viimeisen vuosikymmenen aikana pitkiä askeleita kohti kärkeä, mutta pelaajamateriaali on edelleen liian kapea.

Lauantaina joukkueesta puuttuivat Jari Litmanen, Teemu Tainio, Mikael Forssell, Mika Väyrynen ja Markus Heikkinen.

Nimet ovat sitä luokkaa, että tuloksentekokyky kärsii auttamatta.

Puolustus vielä toimii, kuten edellä kävi ilmi, mutta tehot katoavat hyökkäyspäästä.

Suomi ei mitenkään kestänyt näin monen avainpelaajan puuttumista.

Roy Hodgsonin aika maajoukkueen peräsimessä jää kahden vuoden mittaiseksi ja tilalle nousee kaikella todennäköisyydellä kotimainen valmentaja.

Se ei perustotuuksia kuitenkaan muuksi muuta.

Yksi lohtu meille kuitenkin jää.

Seuraavat karsinnat alkavat jo vuoden kuluttua.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimituksen esimies.